Siperian lakeus on suuri. Sitä halkova junarata on maailman pisin ja järvi sen laidalla on maailman syvin. Matkasymboliikassa löytyy ulottuvuuksia.
Konkretian tasolla Baikal Brothers Ky kertoo Taideyliopiston bändin musiikkivideon kuvausmatkasta Baikalille Olkhon-saarelle.
Matkatoimisto Baikal Brothers Ky:n identtiset kaksoisveljet Risto ja Jukka kipuilevat veljessuhdettaan ja rakkautta samaan naiseen. He koettavat myös pelastaa koulunpolttamisesta vahingonkorvauksiin tuomitun pikkuveljensä Theon tulevaisuuden.
Vaikka hommat karkaavat lapasesta ja mystiikan puolelle, näyttelijöiden vuoksi katsomossa uskoo kaiken.
Matkanjohtaja Risto päsmäröi myös parisuhteessaan, mikä tekee tyttöystävä Virve-Riikan hulluksi.
Imatralainen Idols-pudokas on kutsuttu laulusolistiksi Metal Shaman -bändiin, joka on hajota sisäisiin ristiriitoihin jo asemalaiturille Moskovassa.
Matkalla ollaan siis, monessa mielessä ja moneen suuntaan, myös alisiin. Henkisissä viemäriputkissa etsitään karannutta sielua ja voimaeläimiä.
Näyttelijöiden sisältä kaivetut henkilöt
Käsiohjelmasta selviää, että matka kohti esitystä on aloitettu jaksolla, jossa näyttelijäopiskelijat ovat etsineet itsensä sisällä piileskelevää ”toistaiseksi tuntematonta henkilöä, joka tämän näytelmän välityksellä haluaisi esitellä itsensä Suomen kansalle”.
Tästä lienee syntynyt koko esityksen klangi. Henkilöt tuntuvat todella nousevan jokaisesta näyttelijästä itsestään.
Hahmojen välillä ja sisällä on riitasointuja, mutta jokainen on itsessään täysi ja tosi. Näyttelijäntyössä ollaan samaan aikaan fyysisiä ja sielu kananlihalla.
Vaikka hommat karkaavat lapasesta, menee överiksi ja mystiikan puolelle, näyttelijöiden vuoksi katsomossa uskoo kaiken. Ja on hahmojen puolella, jokaiseen vähän rakastuu.
Silloinkin kun absurdit käänteet naurattavat, on nauru myötätuntoinen.
Pyrkimys yhteyteen
Ristiriidat repivät hahmoja erilleen ja yhteen, lukkiutumaan junan vessaan, tappelemaan kumiveneeseen, sulkemaan sielunsa ämpäriin. Jokaisella on haavansa.
Silloinkin kun absurdit käänteet naurattavat, on nauru myötätuntoinen.
Ihmisen loputon ikävä toisen luo vie sukeltamaan syvälle Baikaliin.
Matka on hurja ja hikinen eikä kukaan sen jälkeen ole ennallaan, katsojallakin on mankelin läpi vedetty olo. Pahiten reissussa rähjääntyy Gunnar-shamaani, joka suolataan kapakalaksi.
Kaiken mekkalan jälkeen pinnalle nousee lopulta yritys paikata haavat ja pyrkimys yhteyteen. Toisiin ihmisiin, luontoon ja omaan itseen.
Baikalin rannalla haukkuvat koirat
Baikal Brothers Ky:n äänisuunnittelu (Eero Nieminen), niin kuin suuri osa näyttelijäsuorituksistakin, ovat taiteellisia opinnäytetöitä.
Kiskojen korviin käyvä kirskunta ja Olkhonin ei-kellekään kuuluvien koirien haukunta kuljettavat katsojaa hienosti maisemasta ja sieluntilasta toiseen.
Yhdeksästä hienosta pääroolista on mainittava erikseen Jonnakaisa Riston Risto. Mikä hahmo ja tulkinta! Sonja Silvanderin (Joni) laulu seisauttaa veret.
Esitys on osa Teatterikorkeakoulun Lavat auki -hanketta, jossa opiskelijat tekevät työtä ”vahvan ja omakielisen ohjaajan kanssa kansainvälisessä kontekstissa”. Aiempina vuosina opiskelijat ovat työskennelleet Juha Ulfsakin johdolla Tallinnassa ja Mikko Roihan ohjauksessa Berliinissä.
Baikal Brothers Ky:n työryhmä matkusti ohjaaja Leea Klemolan kanssa Olkhon-saarelle, Trans-Siperian radalla, ”karjavaunussa”. Klemola on testannut matkustusmetodiaan aiemminkin ja se vaikuttaa nerokkaalta.
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu ja Aurinkoteatteri: Baikal Brothers Ky. Teksti: Leea Klemola, Rosa-Maria Perä ja työryhmä. Ohjaus: Leea Klemola. Kantaesitys 20.9.2017 Universum, Helsinki.
Kiertue:
Kokkolan kaupunginteatteri to 28.9. klo 19 ja pe 29.9. klo 19
Kotkan kaupunginteatteri ti 3.10. klo 19 ja ke 4.10. klo 19
Tampereen Teatteri ti 17.10. klo 19 ja ke 18.10. klo 13
Jyväskylän kaupunginteatteri pe 20.10. klo 19
uutiskirje 
