Hallitus on saanut puristettua valinnanvapausmallin. Viime lauantaina pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sanavalintoja saattoi tulkita, että hallitukselle ei ollut helppo päästä sopimukseen.
Yksityiskohdat maanantain vastaisena yönä puristetetusta sote-sovusta ovat torstaina vasta hallituspuolueiden eduskuntaryhmien käsittelyssä.
Valinnanvapauslaki lähtee lausuntokierrokselle marraskuun alussa. Hallitus näyttää pitävän esityksen näpeissään, ja oppositiolle jää arvostelijan rooli. Hyvin todennäköisesti arvostelijoita löytyy myös keskustasta.
Yrittääkö hallitus rajata poliittiset päättäjät maakuntien liikelaitoksen päätöksenteosta?
Keskusta maksaa suuren poliittisen hinnan maakunnista avatessaan tietä yksityisille, kansainvälisille ja pörssissä toimiville terveysalan yrityksille. Pääministerin paikkaa tavoitteleva kokoomus jatkanee terveyspalvelujen markkinoistamista, mikäli se saa tavoittelemansa pääministerin paikan.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio tuskin toteutuu
Ennakkotiedot ovat syvä pettymys niille, jotka toivoivat soten edistävän sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota. Nyt sote-keskusten palveluja voi verrata nykyisten terveyskeskusten palveluihin.
Esimerkiksi sote-järjestöjen kattojärjestön SOSTEn mukaan esityksen heikkous on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio on vaikea toteuttaa esitetyllä mallilla.
Sote-keskuksiin tulee sosiaalipalvelujen neuvontaa. Syntyykin mielenkiintoinen viidakko, kun mahdollisesti yksityiset – esimerkiksi Terveystalon, Mehiläisen ja Attendon – sote-asemat ohjaavat potilaita sosiaalipalveluihin.
Sote-integraation tavoitehan oli, että sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan osaksi samaa palveluketjua. Se on ollut vaikeaa julkisissa sote-palveluissa. Nyt tulee vielä lisätoimijoita: yksityiset sote-asemat ja maakunnat.
Liikelaitokset askel kohti yhtiöitä
Hallitus ajoi kuin käärmettä pyssyyn julkisten sote-asemien yhtiöittämistä. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan maakunta voi yhä halutessaan yhtiöittää palvelut, mutta maakunta velvoitetaan perustamaan liikelaitos.
Saarikon mukaan liikelaitostaminen ”turvaa julkisten palveluiden saatavuuden kaikissa olosuhteissa”. Tämä on puolitosi väite: liikelaitos on vain yksi palvelujen tuottamisen hallintamuoto.
Suurin ongelma palvelujen riittävyydelle on se, että rahat ovat valtion taskussa. Maakunnat joutuvat toimimaan valtion budjettivarojen raameissa. Valtion tavoitteena on kolmen miljardin leikkaus sote-kustannusten kasvusta.
Liikelaitos on myös askel osakeyhtiön suuntaan. Niiden palvelut eivät ole samalla tavalla avoimen päätöksenteon kohteena kuten kuntien tuottamat palvelut. Käytännössä liikelaitos toimii varsin itsenäisesti.
Kiinnostavaa on, että yrittääkö hallitus rajata poliittiset päättäjät maakuntien liikelaitoksen päätöksenteosta. Näin oli linjattu pakkoyhtiöittämisessä: poliitikot eivät olisi saaneet osallistua yhtiöiden toimintaan.
Potilaan palveluista vielä niukat tiedot
Suurin ero potilaan näkökulmasta on, että potilas voi valita julkisen ja yksityisen sote-keskuksen välillä. Maakunta tekee valinnan, jos potilas ei itse valitse vuoteen.
Saarikon mukaan ”vastuun potilaan ja asiakkaan palvelun kokonaisuudesta kantaa aina sote-keskus. Tätä vahvistamaan lakiin kirjattiin oma pykälänsä yhtenäisen asiakassuunnitelman velvoitteesta”.
Tämä koskee myös yksityisiä sote-keskuksia. Yksityisen sote-keskuksen ja julkisen maakunnan rajapinnasta tulee haastava toimintakulttuurien erilaisuuden vuoksi. Sama koskee myös yksityisen ja sosiaalipalvelujen rajapintaa.
Suuri uhka onkin, että etenkin monisairas potilas häviää tässä kuviossa, jos hänen hoitonsa yhteen sovittaminen jää puolitiehen.
uutiskirje 
