Kyse ei ole vain Irakin kahden kansan välienselvittelystä: myös Iran ja Turkki haluavat Kirkukin, yhden maailman rikkaimmista öljykentistä. Kurdipeshmergat olivat vallanneet sen kesällä 2014 Irakin armeijan paetessa Isisiä.
Syöstyään Saddam Husseinin vallasta vuonna 2003 Yhdysvallat lakkautti Irakin armeijan. Yhtenäisen armeijan sijasta Irakissa on nykyään aseistettuja ryhmiä, joista osa kuuntelee pääministeri Haider al-Abadin määräyksiä. Osaa rahoitetaan – ja johdetaan – naapurimaasta Iranista käsin.
Kirkukin valtauksen tehokkuus oli Hashd al-Shaabin eli PMF:n ansiota. Lyhenne tulee nimen englantilaisesta käännöksestä Popular Mobilization Forces. Se on joukko Iranin tukemia shiia-militantteja. Vallattuaan Kirkukin toissa maanantaina he ripustivat kuvernöörin toimiston ulkoseinään Iranin hengellisen johtajan, ajatollah Ali Khamenein kuvan.
Sunnimaa Turkki ja shiiavaltio Iran kilpailevat Lähi-idän valta-asemasta.
Kirkukin valtauksella on myös suurvaltapoliittinen ulottuvuus. Se tapahtui vajaa viikko Donald Trumpin Iran-puheen jälkeen, joka voi johtaa Iranin ydinenergiasopimuksen purkautumiseen. Öljyntuotantoalueella tapahtuvalla konfliktilla on suuria kansainvälisiä vaikutuksia, mikäli öljyn hinta nousee.
Ottomaaniajan perintönä Kirkukissa on suuri turkmeeniväestö, joiden auttamisella Turkki perustelee oman kiinnostuksensa alueeseen. Viime viikolla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan uhkasi sulkea Turkin ja Irakin välisen Haburin raja-aseman, jota kautta tulee suuri osa Kurdistanin elintarvikkeista.
Autonominen kurdialue
sisällissodan partaalla
Kurdistanin autonomisella alueella ja kurdikaupungeissa sen ulkopuolella järjestettiin 25. syyskuuta kansanäänestys itsenäistymisestä. Sitä kannatti 92,7 prosenttia äänestäneistä.
Irakin kurdeilla on vuodesta 1991 lähtien ollut itsehallinto kolmessa kurdiläänissä. Autonomian ensimmäiset vuodet kuluivat keskinäisissä taisteluissa. Kurdistan on edelleen jakautunut kahteen alueeseen: KDP-puolue hallitsee pohjoista Erbilin aluetta ja PUK eteläistä Sulaimanian aluetta. Kurdistanilla ei ole alueellista armeijaa vaan kummallakin pääpuolueella on omat peshmergat.
Kurdipeshmergoilla oli keskeinen osuus Isisin vastaisessa taistelussa Irakissa. Nyt kurdit kokevat tulleensa petetyiksi, kun he eivät saa palkkiota tekemistään raskaista uhrauksista. Sen sijaan amerikkalaisten kouluttamat arabit hyökkäävät heitä vastaan tehokkailla amerikkalaisilla aseilla peshmergojen yrittäessä pitää asemansa vanhoilla kalashnikoveilla.
Kurdien keskinäiset välit ovat olleet pitkään kireät jo ennen Kirkukin menetystä. Kurdistanin alueparlamentti ei ole toiminut kahteen vuoteen, koska presidentti Masoud Barzani on kieltänyt parlamentin puhemiestä, Gorran-puolueen Yousif Muhammedia, tulemasta Erbiliin, jossa parlamentti sijaitsee. Se pystyi kokoontumaan vain päättämään kansanäänestyksestä.
Puolueilla
eri liittolaiset
KDP:llä ja PUK:lla on vuosikymmenien ajan ollut eri liittolainen: pohjoinen KDP on tehnyt yhteistyötä sitä lähellä sijaitsevan Turkin kanssa, eteläinen PUK:n alue puolestaan oman rajanaapurinsa Iranin kanssa. Sunnimaa Turkki ja shiiavaltio Iran kilpailevat Lähi-idän valta-asemasta, ja kurdipuolueiden liittolaissuhteiden takia kamppailun rajalinja menee keskellä Kurdistania. Tosipaikan tullen, kiistassa Kirkukista, kumpikin kurdipuolue joutui jälleen kerran huomaamaan, ettei liittolainen välittänyt kurdeista, vaan ajoi omaa etuaan.
KDP ei hyväksy alueellaan poliittisia kilpailijoita, mutta PUK:n alueella viriää uusia ajatuksia ja syntyy uusia puolueita. PUK:sta irronnut Gorran- eli Muutos-puolue ja Uusi sukupolvi -kansanliike vastustivat kansanäänestystä.
Itsenäisyyskansanäänestystä ajanut KDP vaikutti lamaantuneelta Kirkukin valtauksen jälkeen. Sulaimaniassa julkinen keskustelu käy vilkkaana. PUK:n politbyroon johtaja Mala Bakhtiyar varoitti autonomisen alueen kahden blokin ajautumisesta sisällissotaan.
Gorran ja Uusi sukupolvi vaativat Kurdistanin aluehallituksen eroa ja siirtymäkauden hallitusta neuvottelemaan Bagdadin kanssa. Niillä voi olla paljon tukea kansan keskuudessa, mutta ei rahaa eikä peshmergoja kuten pääpuolueilla. Viime viikonloppuna kurdiviranomaiset kielsivät Uutta sukupolvea pitämästä sen suunnittelemaa manifestia.
Kansanäänestyksen
jälkipyykki
Sulaimanialainen historianopettaja Yasin Xalid Hassan toimi kansanäänestystä vastustavassa ryhmässä. Pari päivää Kirkukin valtauksen jälkeen hän arvioi tilannetta Facebookilla lähettämässään viestissä:
”Itsenäistymisprosessin onnistumiselle ei ole mitään perusteita, se on ristiriidassa Yhdysvaltojen Lähi-idän strategian kanssa. Yhdysvaltojen tavoitteena on Irakin yhtenäisyys. Myös Iran suhtautuu kielteisesti asiaan”, hän selittää.
Kurdit pelkäävät Iranin reaktioita kansanäänestyksestä. Ja sen vastustajat pelkäsivät jo ennen äänestystä, että Bagdad – siis Irakin hallitus – ottaisi aseet käyttöön kurdeja vastaan.
”Sanoimme monta kertaa, että Bagdad ei ole nyt sama Bagdad kuin vuonna 2003.”
Tällä Hassan tarkoittaa, että ennen amerikkalaisten miehitystä sunnimuslimit hallitsivat Irakia Saddamin johdolla, nyt valta on Iranin kanssa liittoutuneilla shiioilla.
”Kansainvälinen yhteisö ei tue Barzanin ja hänen joukkonsa tavoittelemaa valtiota, romahtanutta maata, jossa ei ole toimivia infrastruktuureja ja jossa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia”, Hassan jatkaa. Hänen mielestään maa ei ole toimiva järjestelmä myöskään poliittisesti eikä taloudellisesti.
Kirkukin miehityksestä hän arvioi:
”Tämä kauheus on tullut valmiiksi Bagdadin saatua alueellista apua. Bagdad hallitsee nyt lähes kaikkea: 51:tä prosenttia Kurdistanin pinta-alasta, lentokenttiä, raja-asemia ja öljykenttiä.”
Kansainvälisen yhteisön vaitonaisuus on Hassanin mielestä merkki operaation hyväksymisestä. Kurdihallinnosta hänellä ei ole mitään hyvää sanottavaa:
”Kurdijoukot eivät kyenneet taistelemaan Irakin armeijaa vastaan vaan vetäytyivät hallitsemattomasti. Nykyhallinto päättyy ennemmin tai myöhemmin.”
Hän näkee tulevaisuuden synkkänä.
”Tilanne on epävakaa. Kurdistaniin tulee talouskriisi Irakin hallituksen kieltäytyessä maksamasta sille osuutta öljytuloista. Ihmiset jäävät ilman palkkoja. Kurdipoliitikot riitelevät siitä kuka oli kavaltaja ja kuka pakeni rintamalta”, hän selittää.
Hän ei usko kurdien pääpuolueiden pysyvän kauaa pystyssä, niiden ongelmat ovat niin suuria.
Synkän vuodatuksen lopuksi Hassan toteaa, että lokakuun kuudestoista päivä – siis päivä, jolloin shiia-arabit ajoivat kurdipeshmergat pois Kirkukista – muutti Irakin poliittisen näyttämön totaalisesti. Hän ei halua ennustaa muuttuuko tilanne rauhallisemmaksi vai onko alueelle tulossa uusi väkivallan aalto. Hän on varma vain yhdestä asiasta:
”Syyttömät ihmiset kärsivät konfliktista eniten.”
Pohjois-Irakissa
70 suomalaista sotilasta
Suomalaissotilaat kouluttavat peshmergoja, siis kurdisotilaita. Operaatiosta vastaava maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Jari Kallio ei ota kantaa toiminnan tulevaisuuteen.
– Päätöksen tekee ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ja sen vahvistaa presidentti, hän kertoo.
Kesäkuussa 2017 ministerivaliokunta päätti jatkaa operaatiota vuoden 2018 loppuun asti. Tavoitteena on tukea Isisin-vastaista taistelua. Kallio kertoo, että päätökseen sisältyy mahdollisuus kouluttaa myös Irakin armeijan sotilaita, mutta toistaiseksi näin ei ole tehty.
Tilanteen kiristymisen vaikutuksista hän kertoo, että suomalaisten sotilaiden liikkumisreittejä on muutettu, he eivät esimerkiksi mene Kirkukiin.
– Sotilaidemme turvallisuus alueella on hyvin tärkeää.
Päätöksiin kriisinhallintaoperaatioista sisältyy aina mahdollisuus lopettaa ne, mikäli toiminta on liian vaarallista. Kirkukin valtauksen jälkeisinä päivinä koulutusta ei ole ollut, koska siihen osallistuneilla peshmergoilla on ollut muita kiireitä. Kallio kertoi koulutuksen jatkuvan, kun tilanne rauhoittuu.
Ruotsin hallitus ilmoitti viime viikolla, että myös Ruotsi aikoo pitää alueella ensi vuonna ruotsalaisia sotilaskouluttajia. Tällä hetkellä heitä on siellä 70 henkilöä.
uutiskirje 
