Tässä on työnarvoteorian lähtökohta mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa. Työntekijä luo työn tuloksen. Työkalu ei tee sitä. Työnarvoteorian nimen oikeastaan pitäisi olla arvon työteoria, koska se väittää, että työ luo tuotteen arvon.
Työkalu helpottaa työtä ja useimmissa töissä se on välttämätön. Kalle kaivaa ojaa lapiolla nopeammin kuin paljain käsin.
Kuinka paljon lapio sitten helpottaa kaivamista? Kuinka suuri osa valmiista ojasta on Kallen kaivamaa ja kuinka suuri osa lapion kaivamaa? Ojasta itsestään sitä ei voi päätellä eikä sitä voi päätellä myöskään katselemalla kaivamista.
Vastausta täytyy etsiä asioista jotka eivät suoraan ole havaittavissa työnteosta. Lapion vaikutus määräytyy siitä työstä, joka tarvittiin lapion tekemiseen. Kaivaessaan ojaa Kalle siirtää ojaan sitä arvoa joka syntyi kun lapiota tehtiin.
Kalle luo myös lisäarvoa
Lapion tekemiseen on tarvittu tietty määrä työtä. Myös Kallen työvoiman ylläpitämiseen on tarvittu työtä, jolla on tuotettu hänen välttämättömät elämäntarpeensa kuten ruokansa, vaatteensa ja asuntonsa. Kaivaessaan ojaa Kalle siirtää uuteen tuotteeseen sen työn joka on materialisoitunut lapioon ja häneen itseensä. Samalla Kalle luo uutta arvoa eli lisäarvoa, koska hänen kaivamansa oja on arvokkaampi kuin olivat kaivamisessa kuluneet lapion ja Kallen työvoiman arvo.
Tällainen on pääpiirteissään Kallen työprosessi, tarkasteltuna erillään häntä ympäröivästä yhteiskunnasta.
Yhteiskunnassa ei kuitenkaan ole erillisiä työprosesseja. Kaikki työt liittyvät tosiinsa ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja markkinoiden kautta. Raaka-aineet ja työkalut ostetaan markkinoilta ja niiden hintoihin on sekoittunut muutakin vaikutusta kuin työn vaikutus. Hintoihin vaikuttavat esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan vaihtelut.
Siksi ei ole mitään käytännöllistä keinoa sanoa kuinka paljon lisäarvoa työntekijä luo työpäivän kuluessa.
Tulonjaon perustuttava ihmisten tarpeisiin
Mitä virkaa työnarvoteorialla sitten on?
Työnteko on tärkein yhteiskuntaa ylläpitävä toiminto. Työnarvoteoria kuvaa millaisista osaprosesseista työnteko muodostuu, miten ne liittyvät toisiinsa ja miten yhteiskunta rakentuu niistä. Tällä tavalla se olennaisesti edistää yhteiskuntaa koskevaa ymmärrystämme. Samalla se valaisee yleensäkin käsitteiden luonnetta, niiden mahdollisuuksia ja rajoituksia maailman ymmärtämisessä.
Siitä voidaan vetää myös käytännöllisiä johtopäätöksiä. Esimerkiksi se, että koska emme varsinaisesti voi tietää kuka on tuottanut kuinka paljon ja mitä, oikeudenmukainen tulonjako ei voi perustua siihen, mitä kukakin tekee. Ollakseen oikeudenmukainen tulonjaon on perustuttava ihmisten tarpeisiin. Tulonjako on oikeudenmukainen, kun se tyydyttää kaikkien perustellut tarpeet mahdollisimman hyvin.
Toinen käytännöllinen johtopäätös liittyy työvoiman arvoon. Kallen palkka perustuu hänen työvoimansa arvoon. Työvoiman arvo taas muodostuu niiden hyödykkeiden arvosta, jotka ovat välttämättömiä Kallen työkyvyn ylläpitämiseksi. Välttämättömyys tässä ei ole luonnonvälttämättömyyttä vaan sosiaalista välttämättömyyttä. Kysymys on siitä mikä on välttämätöntä säälliselle elämälle. Käsitys säällisestä elämästä on normi, joka viime kädessä muodostuu poliittisessa kamppailussa. Poliittisella toiminnalla on pidettävä työvoiman arvo mahdollisimman korkeana.
Entä sitten, jos työnteko on täysin automatisoitu? Jos keksitään täysin automaattinen lapio, eli kaivinkone, joka kaivaa kokonaan ilman ihmistä? Kumoaako täysautomaatti työnarvoteorian? Ei kumoa: täysin automatisoidun tuotannon arvo syntyy siitä ihmistyöstä, joka loi tuon tuotantoprosessin.
lehti 