Turkin armeijan joukot aloittivat vajaat kaksi viikkoa sitten hyökkäyksen Pohjois-Syyriaan, Afrinin kantoniin, joka on osa Pohjois-Syyrian demokraattista federaatiota. Samalla Turkin ilmavoimat aloitti intensiiviset ilmapommitukset alueella. Kyseessä on viimeisin ja suurimittaisin hyökkäys Turkin jo vuosia kestäneessä kampanjassa Pohjois-Syyrian demokraattisten ja sekulaarien voimien tuhoamiseksi.
Hyökkäyksessä Afriniin on etnisen puhdistuksen sävyjä. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on julistanut alueen olevan arabienemmistöinen alue, jonne kurdit ovat ”tunkeutuneet”, ja jonka Turkki aikoo ”palauttaa” arabeille.
Afrinin alueen on kuitenkin kuvailtu olleen kurdien asuttama vähintäänkin ristiretkien ajoista eli viimeiset tuhat vuotta. Ennen Syyrian sisällissotaa alueen väestöstä yli 90 prosenttia oli kurdeja. Erdoğanin puheen voikin nähdä lähinnä suunnitelmana etnisestä puhdistuksesta. Jos alue saadaan tyhjennettyä nykyisistä kurdiasukkaista, tilalle on tarkoitus asuttaa arabitaustaisia Syyrian pakolaisia Turkin hallituksen hallitsemilta pakolaisleireiltä.
Alueen hiljainen integraatio Turkkiin on käynnissä.
Turkin suora sotilaallinen interventio Pohjois-Syyriassa käynnistyi jo elokuussa 2016. Turkin joukot ylittivät tuolloin Syyrian rajan yhdessä syyrialaisista islamistiryhmistä koottujen joukkojen kanssa julistaen taistelevansa Isisiä vastaan.
Eufratin kilveksi nimetyn operaation keskeinen motiivi oli kuitenkin pysäyttää Syyrian demokraattisten voimien (SDF) eteneminen Turkin etupiirikseen julistamalla alueella.
Turkki kiiruhti miehittämään Pohjois-Syyrian alueita, jotka olivat päätymässä Syyrian demokraattisten voimien (SDF) vapauttamiksi ja mahdollisesti osaksi Pohjois-Syyrian demokraattista federaatiota. SDF on monietninen koalitio, johon kuuluu Pohjois-Syyrian kurdeja, asssyrialaisia, turkmeeneja ja sekulaareja arabeja. Turkin kannalta vasemmistolaisen kurdipuolue PYD:n keskeinen rooli SDF:ssä ja Pohjois-Syyrian demokraattisessa federaatiossa on punainen vaate.
”Suojavyöhyke”
Ennen suoran sotilaallisen intervention alkua Turkki oli puhunut pitkään suojavyöhykkeen perustamisesta alueelle. Suojavyöhykesuunnitelmaa perusteltiin siviilien suojaamisella Isisiltä ja Bashar al-Assadin hallinnolta.
Oireellista on, että tiedonsaanti Turkin miehittämältä ”suojavyöhykkeeltä” tuntuu olevan lähes yhtä rajoitettua kuin Isisin hallitessa. Näyttääkin siltä, ettei todellisuus Turkin miehittämällä alueella kestä kriittistä tarkastelua, eikä Turkin armeija pysty tai halua taata kansainvälisten toimittajien ja ihmisoikeustarkkailijoiden turvallisuutta.
Syynä alueen turvattomuuteen eivät enää ole Isis tai Assadin asevoimat, vaan juuri ne Turkin tuomat pyssymiehet, joiden piti vapauttaa alue. Eufratin kilven islamistitaistelijoiden itse kuvaamilla ja nettiin ladatuilla videopätkillä esitellään irtileikattuja päitä, kidutetaan ja ammutaan vankeja ja uhotaan vihollisten kurkkujen leikkaamisella. Joukot ovat myös värvänneet joukkoihinsa lapsia ja osa Eufratin kilven taistelijoista näyttää olevan intervention alla puolta vaihtaneita Isisin jäseniä.
Paikallisten siviilien kannalta Turkin tukemien aseellisten ryhmien mielivalta on näkynyt ryöstelynä ja murhina. Asemiehet ovat kiduttaneet ja murhanneet paikallisia asukkaita, jotka ovat vastustaneet ryöstelyä tai joita on epäilty yhteyksistä SDF:ään.
Kun SDF:n joukot vapauttivat Manbijin Isisista elokuussa 2016, maailmalle levisivät kuvat burkhia polttavista naisista. Vastaavia kuvia ei Eufratin kilven valtaamalta alueelta ole juuri näkynyt. Sen sijaan heti elokuussa 2016 rajakaupunki Jarablusin valtauksen jälkeen Eufratin kilven islamistit ilmoittivat käynnistävänsä uudelleen paikallisen sharia-tuomioistuimen toiminnan. Kun CNN:n kuvausryhmä pääsi käymään Jarablusissa, burkha oli yhä naisten pukeutumisen normi.
Ristiriitojen lietsominen
Eufratin kilven käynnistyttyä monet Turkille myötämieliset kommentaattorit ennustelivat SDF:n arabi- ja turkmeenitaistelijoiden siirtyvän joukolla Turkin tukeman FSA:n (”Vapaan Syyrian armeija”) riveihin. Toisin on käynyt, sillä satoja pettyneitä Eufratin kilven arabitaistelijoita, joista monet oli värvätty Turkin pakolaisleireiltä, on loikannut SDF:n puolelle. Loikkarit ovat syyttäneet Turkkia pyrkimyksistä hallita Syyriaa ottomaanien hengessä ja islamistiryhmiä siviiliväestön ryöstelystä ja keskittymisestä keskinäiseen riitelyyn.
Etnisten ristiriitojen lietsominen on ollut osa Turkin strategiaa Pohjois-Syyriassa. Turkki esiintyy alueen turkmeenivähemmistön ja myös sunniarabien suojelijana, samalla kun kurdivastaisen rasismin lietsonta on ollut jatkuvaa.
Eufratin kilpeen onnistuttiin alunperin värväämään mukaan joitakin kurditaustaisia taistelijoita, mutta valtaosa näistä on sittemmin riisuttu aseista. Kurditaustainen FSA-komentaja Mahmoud Khalo joutui kesäkuussa 2017 miehitysvyöhykkeen islamistien vangitsemaksi ja kiduttamaksi. Hänen kuvailunsa mukaan islamistien kidutusmenetelmät vastaavat lähes yksi yhteen Assadin hallinnon käyttämiä.
Läntiselle yleisölle Turkki on korostanut Eufratin kilven oleva taistelua Isisiä vastaan. Alusta lähtien on kuitenkin ollut selvää, että operaation keskeisenä kohteena on sekulaaridemokraattinen SDF-koalitio, joka on ollut viimeisen parin vuoden ajan Isisin aktiivisin vastavoima Syyriassa.
Eufratin kilven konflikti Isisin kanssa päättyi helmikuussa 2017 Isisin vetäytyessä Al-Babin kaupungista ja sen ympäristöstä. Turkin miehitysvyöhyke on kuitenkin jäänyt pysyväksi ja sitä on tarkoitus laajentaa valtaamalla SDF:n vapauttamia alueita. Eufratin kilven joukot ovat tehneet toistuvia hyökkäyksiä SDF:n alueille ja Turkin armeijan tulituksesta Syyrian rajan yli on tullut lähes arkipäivää.
SDF on joutunut kahden rintaman sotaan, jossa sen on taisteltava sekä Isisiä että Turkkia ja sen tukemia islamistiryhmiä vastaan. Hyökkäys Afriniin on tässä kehityksessä vain kauan odotettu eskalaatio.
Pitkään valmisteltu
Turkin operaatiota Afrinin miehittämiseksi on valmisteltu jo pitkään. On ilmeistä, että operaatiolle on saatu Venäjän suostumus, sillä ilman sitä operaatiota ei voitaisi toteuttaa.
Vaikka Yhdysvallat on jo pitkään tehnyt yhteistyötä SDF:n kanssa Isisin vastaisessa taistelussa, Washington on torjunut yhteistyön Afrinin kantonin osalta, koska Yhdysvallat on pitkään rahoittanut ja aseistanut Pohjois-Syyrian islamisteja Assadin vastaisen taistelun nimissä. Vaikka tämä tuki islamisteille lopulta 2017 katkaistiin, Afrin on yhä Yhdysvaltain yhteistyön ulkopuolella.
Tässä tilanteessa Afrinin kantoni on pyrkinyt hankkimaan Venäjältä suojaa Turkin interventiota vastaan. Tähän asti Venäjän vastustus interventiolle onkin ollut keskeinen Afrinia suojannut tekijä.
Nyt jokin on muuttunut, ja on ilmeistä, että Turkin, Venäjän ja Syyrian hallituksen välillä on tehty jonkinlainen salainen jakosopimus. Turkki on saanut luvan Afrinin miehitykseen ja ehkä laajennetun miehitysvyöhykkeen luomiseen Pohjois-Syyriaan. Hintana tästä Turkkiin sidoksissa olevat, Turkin ohjaamat kapinallisjoukot on vedetty hallituksen vastaiselta rintamalta taistelemaan SDF:ää vastaan.
Samaan aikaan kun Turkin joukot pommittavat Afrinia ja SDF:ää, Syyrian hallituksen joukot ovat edenneet kohti kapinallisten hallitsemaa Idlibiä. Pohjois-Syyrian aseelliset kapinallisryhmät on ilmeisesti tarkoitus ajaa Turkin laajennetulle miehitysvyöhykkeelle.
Syyrian jakaminen
Turkissa monet kommentaattorit ja myös itse Erdoğan ovat arvostelleet Turkin nykyisiä, Lausannen rauhansopimukseen perustuvia rajoja. Klassiseen nationalistiseen tyyliin on puhuttu Irakin ja Syyrian turkkilaisvähemmistöistä ja esitelty karttoja, joissa Turkin rajat on piirretty uusiksi vuoden 1920 ”kansallisen sopimuksen” visioiden mukaan. Näiden karttojen mukaan koko Pohjois-Syyria tulisi liittää Turkkiin. Se, että Turkin armeija on jo miehittänyt osan näistä alueista, tekee puheista varsin vakavasti otettavia.
Alueen hiljainen integraatio Turkkiin näyttääkin olevan käynnissä. Miehitysvyöhykkeen siviilihallinto kouluista ja moskeijoista poliisilaitokseen on käytännössä alistettu Turkin vastaaville virastoille. Turkin kieli on nostettu arabian rinnalle koulujen kieleksi, Turkin lippuja ja Erdoğanin kuvia on julkisten laitosten seinillä ja turkmeeneja suositaan hallintopaikkoja täytettäessä.
Turkin laiton miehitys Pohjois-Kyproksella on jatkunut jo yli 40 vuotta. Mikäli EU-mailla ja Yhdysvalloilla ei ole tahtoa puuttua pikaisesti Turkin toimiin Syyriassa, Pohjois-Syyrian turkkilaisesta miehitysvyöhykkeestä voi tulla yhtä pitkäaikainen kansainvälinen kipupiste.
uutiskirje 
