Tamperelaisen Teatteri Siperian ja helsinkiläisen Projektori-ryhmän yhteistyössä valmistama uusi näytelmäsovitus Hannu Salaman romaanista Siinä näkijä missä tekijä sai ensi-iltansa tiistaina 27.2. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.
Tätä ennen Salaman teosta on esitetty ammatti-teattereissa vain kaksi kertaa. Jouko Turkan ohjaus oli Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1976 ja Jorma Kairimon Tampereen Työväen Teatterissa 1988.
Romaani Siinä näkijä missä tekijä ilmestyi vuonna 1972 ja se palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1975.
”Jos raha ja fasismi jätetään aatteiden listalta pois, mikä voisi olla tänä päivänä se aate, jonka puolesta elää ja taistella?”
Ohjaaja Juha Luukkosen mukaan kahden ammattiteatterin yhteistyönä toteutettava näytelmä syntyi siitä ahdistuksesta ja närkästyksestä, mikä syntyy tätä nykymenoa katsellessa.
– Tämän näytelmän kautta haluamme kuvata nykypäivää tulkiten menneisyyden kautta sitä, minkä puolesta elää ja olla olemassa. Ilmassa on paljon kysymyksiä. Pettikö aate vai toveri, vai minä itsekö ne molemmat hylkäsin? Kuka tai mikä meitä tänään johtaa ja hallitsee? Mistä löytyy nykypäivän solidaarisuus, mistä toisinajattelijat? Mihin Suomi on tänään matkalla?
– Jos raha ja fasismi jätetään aatteiden listalta pois, mikä voisi olla tänä päivänä se aate, jonka puolesta elää ja taistella? Salaman tematiikka on syntynyt halusta käsitellä näitä asioita. Minusta ne ovat tärkeimpiä kysymyksiä, mitä pitäisi pohtia tämän lyhyen ihmiselon aikana.
Luukkosen mukaan helppous, nopeus ja mukavuus hallitsevat turhuuden markkinoita, kun ihmisyyteen liittyvät peruskysymykset halutaan sysätä sivuun. Yksilöä ja yhteiskuntaa ei voi erottaa toisistaan, ne kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Historian tapahtumat eivät ole peräkkäisiä vaan sisäkkäisiä asioita. Joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen aina uudelleen.
– Aatteen mitta on se, mitä ei ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen heitetä pois eikä vaihdeta helpompaan elämäntapaan tai ajatteluun. Asioiden suuruusluokka on tämä, ei sen enempää eikä vähempää, Luukkonen sanoo.
Sisäkkäiset tarinat romaanissa ja näytelmässä
Luukkosen mukaan näytelmä on puolustuspuheenvuoro niille, joita ei juhlapuheissa mainita.
Esitys rakentuu tunnustuksellisten monologien ja tiheän dialogin välisille leikkauksille ja keskenään ristiriitaisten näkökulmien jatkuvalle vaihtelulle.
– Kirjailija Harri Salminen haastattelee vanhempiaan Santtua ja Maijaa maanalaisen vastarintaliikkeen toiminnasta Tampereen Pispalassa jatkosodan aikana. Esitys kertoo myös laajemmin toisinajattelijoiden vaientamisesta eilen ja tänään.
– Toisinajattelevan ihmisen ajatukset voi tappaa monella tavalla ilman, että henkilöä itseään otetaan hengiltä. Minusta on järkyttävää, miten lähellä vuoden 1917 ja 2017 Suomi ovat rakenteellisesti toisiaan. Kyse ei ole yksittäisistä asioista vaan luokkajaosta ja pinnan alla kytevästä tyytymättömyydestä.
Teoksessa kuvataan myös päähenkilö kirjailija Harri Salmisen kyvyttömyyttä kohdata vaimoaan ja lapsiaan: ”Siitä se on kiinni, ketkä osaa olla veljet keskenään myös neljän seinän sisällä.”
Uusi sovitus ei ole naturalistinen juoninäytelmä, vaan se rakentuu sisäkkäisistä tarinoista, kuten romaanikin
– Turkan dramatisointi perustui dialogiin, se oli enemmän juonellinen ja simultaaninen. Oli hyvä ja nasakka sattuma, että näytelmän ensi-ilta sattui juuri vuoden 1918 tapahtumien satavuotispäiviin.
Näyttelijöiden mukaan näytelmä ei ollut heille mikään aikahyppy henkilöiden sisäiseen ristivetoon tai toiseen aikakauteen, vaan ristiriidat tuntuvat hyvin jokapäiväisen tutuilta.
– Henkilöt yrittävät paljon ja ovat samalla hyvin onnettomia.
Siinä näkijä missä tekijä. Teatteri Siperia ja Projektori-ryhmä. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö.
Ohjaus: Juha Luukkonen. Dramatisointi: Ari-Pekka Lahti ja Luukkonen. Näyttelijät: Hanna Gibson, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Juha Lagström, Sami Lanki, Satu Turunen, Riikka Papunen, Jukka Peltola, Sakari Tuominen.
uutiskirje 