Näytelmä elokuvassa -kuvio antaa raamit Birdmanin (2014) tarinalle, joka kurkottaa värikkäästi ja räiskyen moneen suuntaan. Birdman on vastine Batmanille, jonka vetimissä pääosan Michael Keaton on oikeasti nähty.
Neljällä Oscarilla (vuoden paras elokuva, ohjaus, alkuperäiskäsikirjoitus, kuvaus) palkittu showbisnesdraama tuikkii herkullisen häijyä satiiria. Kokonaisuuteen pätee termi julmanhauska. Kaikki johtaa sopivasti arvoitukselliseen päätökseen.
Sitä ennen nähdään tapahtumien kulku, jossa elämä ja teatteri, sosiaalinen media, kuuluisuuden painolasti, pelot ja pakkomielteet poksahtelevat ilmoille kuin uudenvuoden raketit.
Epätoivo rassaa melkein jokaista, varsinkin päähenkilöä.
Meksikolaisen ohjaajan Alejandro Gonzalez Inarritun ja hänen käsikirjoittajatiiminsä kulttuurinen tausta on tuonut perushollywoodilaiseen tarinointiin verrattuna touhuun ilmiselvän piristeen.
Leffan teatteriväki on ensi-iltaa kohti työstettävän projektin puitteissa tosissaan. Epätoivo rassaa melkein jokaista, varsinkin päähenkilöä. Kohtuullisen suurta Birdmanissa on sen hysteriaa huokuva tragikoomisuus.
Keaton antaa virtuoosimaisia näyttöjä liukkaista bravuureistaan, vierellä temmeltää mainio Edward Norton.
Kaksikon rinnalla kunnostautuu Emma Stone, jonka nuoren naisen roolihahmossa on häivähdys surumielisyyttä, ripaus kyynisyyttä ja aitoa uhmaa, mutta myös romanttista paloa. Stone suurine silmineen ja ja hänen seurassaan vakavoituva Norton tekevät pari erityisen nättiä kohtausta.
Birdman. Teema Fem lauantaina 24.3. klo 21.20.
uutiskirje 
