Hallitusohjelmassa mainitaan muun muassa seuraavat kohdat: ”yrittäjyyspaketin vahvistaminen”, ”vauhditetaan yritysten kansainvälistä kasvua” sekä ”yritysten rahoitusaseman parantaminen”.
Yrittäjyyden merkitys ilmenee hallitusohjelmassa myös toisella tavalla. Hallitusohjelmassa puhutaan normien purkamisesta sekä esimerkiksi kansalaisten toimeliaisuuden lisäämisestä.
Yrittäjyydellä on ollut pääministeri Juha Sipilälle (kesk.) myös henkilökohtaisempi merkitys: hän tuli itse politiikkaan mukaan yrittäjän asemasta.
Politiikan tutkija Jouni Tillin mukaan Sipilän johtajuuskäsitys juontaa juurensa niin ikään taloudenhoidosta. Sipilä pyrkii johtamaan Suomea kuten isäntä taloaan tai omistaja yritystään.
– Valtion- ja kotitalouden samastaminen on ominaista Sipilän käsitykselle johtajuudesta. Tätä kautta samat ”välttämättömyydet” sekä toimintatavat voidaan ulottaa molempiin. Sipilän lisäksi moni muu yrittäjätaustainen poliitikko on tehnyt vastaavanlaisia rinnastuksia – ja tuskastunut demokratian hitauteen ja kankeuteen, Tilli kertoo.
Sipilän yrittäjyysretoriikka
Yrittäjyyttä ei voida enää poliittisessa kielenkäytössä mieltää ainoastaan ammatin harjoittamisen muotona. Siitä on muodostunut pikemminkin ajattelutapa ja moraalinen käyttäytymisen malli, kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen toteaa.
Tästä viestivät hänen mukaansa esimerkiksi eri ministeriöiden asiakirjoissa esille nousevat käsitteet, kuten sisäinen ja sosiaalinen yrittäjyys.
Yrittäjyyteen kytkeytyvä retoriikka ilmenee Sipilän puheessa muun muassa ajatuksena kansalaisten aktivoimisesta.
”Meidän pitää myös miettiä keinoja, kuinka yrittäjyyden kynnystä madalletaan ja kaikenlaista toimeliaisuutta lisätään.” (Juha Sipilä 1.5.2014)
Aktivoinnilla pyritään Sipilän yrittäjyysretoriikassa lisäämään kansalaisten omaehtoisuutta, ja samanaikaisesti yksilöiden vastuuta itsestään.
”Ihmisten vastuuta ja omistajuutta omasta hyvinvoinnistaan on vahvistettava.” (Juha Sipilä 21.3.2018)
Julkinen sektori jarruttaa
Sipilälle etenkin julkinen sektori, ja siihen sisältyvät byrokraattiset käytännöt näyttäytyvät joustavan ja ketterän yrittäjyyden hidasteina.
”Kokonsa perusteella Suomi voisi olla ketterä toimija, joka pystyy mukautumaan nopeasti maailman muutoksiin. Näin ei kuitenkaan ole. Suomi on jäykistynyt.” (Juha Sipilä 24.11.2014)
”Jäykistyneessä” Suomessa ei voida Sipilän mukaan tukeutua esimerkiksi ansiosidonnaisuuksiin tai irtisanomiskorvauksiin.
”Esitän pikaisesti selvitettäväksi kahta uutta asiaa. Ensinnäkin, voisiko työntekijän irtisanomiskorvauksen maksaa alkupääomana mahdolliseen uuteen yritykseen. Toiseksi, mikäli työtön päättää lähteä yrittäjäksi, voisiko ansiosidonnaisen maksamista jatkaa hänelle määräajan, tavallaan uudenmuotoisena starttirahana. Molemmat ratkaisut lisäisivät aktiivisuutta.” (Juha Sipilä 23.5.2014)
Valtion- ja kotitalouden samastaminen on ominaista Sipilän käsitykselle johtajuudesta.
Sipilän yrittäjyysretoriikka ei ole saanut kannatusta yrittäjyyskentän kaikilta laidoilta. Tammikuun alussa pidetyllä pääministerin haastattelutunnilla Sipilä suututti heinolalaisen yrittäjän verrattuaan yrittäjiä lampaisiin.
”Mä pidän meitä suomalaisia, joilla menee paremmin, tai yrityksiä ja työnantajia lampaina, jos emme löydä 200 000 ihmiselle joka toinen viikko kolmen tunnin työjaksoa.” (Juha Sipilä 14.1.2018)
Lammas-vertaus viittaa selvästi Sipilän käsitykseen yrittäjyydestä ja siitä kumpuavaan johtajuuskäsitykseen. Yrittäjä on – kristillistä sanastoa mukaillen – lammas, kykenemätön johtamaan laumaansa, mikäli hän ei pysty aktivoimaan esimerkiksi nuorta työtöntä.
Porkkanasta keppiin
Sipilän poliittiselle johtajuudelle ja retoriikalle yrittäjyydellä on keskeinen merkitys. Hän pyrkii pelastamaan Suomen apatian tilasta luomalla uutta yrittäjämäistä toimintakulttuuria kaikille yhteiskunnan osa-alueille.
Merkkinä tästä on esimerkiksi kritiikki ay-liikettä kohtaan sekä työttömiin kohdistuva vuoden 2018 alussa voimaan tullut ”aktiivimalli”.
Erinäiset pyrkimykset aktivoida kansalaisia ovat olleet osa koko suomalaisen hyvinvointivaltion historiaa. Pekka Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikkaa -teosta voidaan pitää tästä hyvänä esimerkkinä.
Mikä sitten on muuttunut?
– Siinä missä Pekka Kuusen hyvinvointivaltiollisessa ajattelussa aktivoinnin päämääränä oli kansakunnan yhteisen vaurauden lisääminen, Sipilän hallituksen pyrkimys aktivoida kansalaisia perustuu eräänlaiseen reaktiivisuuteen, ja sen toimintamallina on esimerkiksi työttömien rankaiseminen, sanoo valtio-opin professori Mika Ojakangas.
Kuusen luoman sosiaalipolitiikan lähtökohtana oli taata riittävät materiaaliset edellytykset, jotta kansalaisesta voi tulla aktiivinen. Ojakangas pelkää, että Sipilän hallituksen toimien myötä viimeisiäkin mahdollisuuksia tähän ollaan viemässä pois.
Lähteet: https://www.juhasipila.fi/blogi.html
[digilehti pvm=20180601]