J.P.Pulkkisen Sinisiipi aloittaa Vantaalle sijoittuvan dekkarisarjan. Sen lisäksi, että teos on sangen mehevä kertomus, on se myös selkeä rakkaudenosoitus Vantaalle.
1970-luvun alussa Vantaa on vielä Helsingin maalaiskuntaa ja monilta osin pelkkää metsää ja maaseutua, jota halkovat tiet ja rakennusalueet.
Keimolassa ajetaan rallia, jonka harjoituksia pikkupojat Leo ja Timo livahtavat salaa seuraamaan. Katsomossa ovat niin kaupunkia rakentava Heikki Laatunen kuin pitäjän nimismies Lasse Bångkin. Koko Vantaata puhuttaa Dahlforsin vedestä löytynyt ruumis.
Vantaa kasvaa yhdeksi kirjan hahmoista.
Vuonna 2010 Timo on jo kokenut poliisi ja Leo Laatusen manttelinperijäksi tituleerattu liikemies. Bång on eläkkeellä, mutta Dahlforsin kuolema mietityttää edelleen siinä määrin, ettei laakereilla lepääminen vieläkään kiinnosta.
Uuden ostoskeskuksen tieltä purettavan kerrostalon purku-alueelta löytyy nuoren naisen ruumis. Jutun tutkinta tuo mukanaan sekä lisää ruumiita että kysymyksen siitä, mihin hintaan Vantaa on rakennettu.
Vasta poliisikoulusta valmistunut Liina Vahtera on paikalla, kun ruumis löydetään ja hänet määrätään Timon pariksi. Molemmat avartavat toistensa maailmankuvaa samalla, kun rikosvyyhti vähitellen kiertyy Bångin avustuksella hiljalleen auki.
Sinisiipi sukeltaa politiikan, valtapelien ja korruption maailmaan pöyhien valtaapitävien likapyykkejä niin aktiivisesti, että niiden löyhkä erottuu kirjan sivuilta.
Sinisiipi on täynnä kertomusten sisällä olevia kertomuksia. Kyse ei ole niinkään siitä, kuka minkäkin rikoksen on tehnyt vaan siitä, miten ne selviävät.
Pulkkisen luomat hahmot ovat eheitä, syviä ja itsenäisiä. Sinisiipeä ei lue pelkästään tarinan itsensä vuoksi vaan myös sen hahmojen takia.
Kirja jakautuu useampaan osaan tarjoten kertojan roolin vuorotellen Timolle ja Liinalle. Ratkaisu toimii ja auttaa entisestään syventämään hahmoja.
Vähintään muun tarinan veroisia ovat Vantaata ja kasvamista koskevat kuvaukset. Timon ajatusten myötä Vantaa kasvaa yhdeksi kirjan hahmoista. Sinisiiven Vantaa saattaa olla harmaa, mutta se ei missään nimessä ole yksivärisen harmaa vaan sävyjä on vähintään yhtä monta kuin on kokijoitakin.
Pulkkinen on tekstintuottamisen ammattilainen – kirjailija, toimittaja ja käsikirjoittaja, ja sen huomaa.
Hänen teoksiaan on aina ilo lukea, vaikka tyylilaji ei se omin olisikaan. Tämä pätee myös Sinisiipeen, jonka teksti on sujuvaa, soljuvaa ja lukemaan pakottavaa.
Sinisiipi kuuluu niihin kirjoihin, jotka eivät lopu siihen, kun kannet sulkee. Teos saa lukijan samaistumaan hahmoihinsa ja kurkottelemaan kohti tarinaa vielä pitkään sen loppumisen jälkeenkin.
J.P.Pulkkinen: Sinisiipi. Teos 2018. 330 sivua.
uutiskirje 
