Suomalaisekonomistit ovat käytännössä lähes yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos ei hidastu ilman politiikkatoimia. Näihin kuuluvat päästöistä rankaiseminen sekä kuluttajien ja yritysten ohjaaminen matalapäästöisempiin toimintatapoihin.
Ekonomeista 98 prosenttia sanoi olevansa vahvasti samaa mieltä tai samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii rajoitteita ja kannusteita yksilöiden ja yritysten toiminnalle. Eri mieltä ei ollut yksikään vastaajista Ekonomistikoneen kyselyssä.
Keinojen kommentointi osoittaa ekonomistien näkemysten poikkeavan toisistaan käytettävistä keinoista. Valtaosa ei ota mitään kantaa keinoihin.
Ihmiset ja yritykset muuttavat käyttäytymistään liian vähän ja hitaasti ilman hintamekanismin kautta toimivia kannustimia ja ohjaavaa lainsäädäntöä.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Tuomas Kososen mukaan ilmastonmuutoksen rajoittamisessa on kyseessä klassiset ulkoishaitat, joiden kustannuksia eri talouden toimijat eivät sisäistä omaan käyttäytymiseensä.
– Siten, jos näitä haittoja halutaan rajoittaa, tarvitaan julkisen vallan toimia. Näitä ovat muiden muassa verot ja päästöjen rajoittaminen. Keinojen suhteen tutkimus on erimielistä siitä mikä keino olisi tehokkainta, kirjoittaa Kosonen.
Verotus ja päästöjen rajoittaminen saavat tukea
Niku Määttänen Etlasta sanoo Ekonomistikoneessa, että tarvitaan ainakin kannusteita.
– Parasta olisi hinnoitella kaikki päästöt samalla tavalla veron tai päästökaupan avulla ja välttää sen päälle tulevaa ohjaamista, Määttänen kirjoittaa.
Samaa mieltä kysytyn väittämän kanssa oleva Tom Berglund Hankenilta toteaa, että lähinnä tarvitaan johdonmukaisia haittaveroja ja tehokas valvonta koskien niiden maksamista.
– Edellyttäen, että tämä saadaan aikaan, en ole niinkään varma muiden rajoitusten välttämättömyydestä, hän kommentoi.
Jouko Vilmunen Turun yliopistosta perää myös kannusteita. Hänestä sanktiot eivät yksin riitä taloudenpitäjille.
VATT:n Essi Eerolan mukaan ilman sääntelyä ja kannusteita markkinat epäonnistuvat varmasti näissä tilanteissa.
– Taloustieteellinen tutkimus auttaa arvioimaan, minkälaisia kannusteita ja rajoitteita kannattaa asettaa. Koska haittojen vähentäminen ei ole ilmaista, se pitää pyrkiä tekemään siellä, missä se aiheuttaa vähiten kustannuksia, hän toteaa Ekonomistikoneen kyselyssä.
”On vain yksi, yhteinen ilmakehä”
Petri Rouvinen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta ETLA:sta toteaa, että tietoisuus ilmastomuutoksesta ja sen hillinnästä on kasvanut, mutta ihmiset ja yritykset muuttavat käyttäytymistään liian vähän ja hitaasti ilman hintamekanismin kautta toimivia kannustimia ja ohjaavaa lainsäädäntöä
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen Marita Laukkasen mukaan maltillisimmat arviot hiilidioksidin yhteiskunnallisesta kustannuksesta ovat 30 euron tietämissä hiilidioksiditonnia kohden.
– Mikäli päästöjä ei rajoiteta tai niiden vähentämiseen kannusteta, yksilön ja yrityksen näkökulmasta päästöjen hinta on kuitenkin nolla. Ei siis päästä tehokkaaseen lopputulemaan. Omistusoikeuksien jakaminen yksilöille tai yrityksille, jotka huolehtisivat omasta ilmakehän osastaan, ei onnistu. On vain yksi, yhteinen ilmakehä, Laukkanen kommentoi.
Marraskuussa 2017 avanneella Ekonomistikone.fi-sivustolla 50 suomalaisekonomistia, muun muassa Bengt Holmström, Markus Jäntti, Marko Terviö ja Matti Pohjola ottaa kantaa ajankohtaisiin talouden kysymyksiin.
uutiskirje 
