Cinema Paradisosta (1989) tykkäsivät runsain joukoin sekä aikalaiskatsojat että kriitikot. Guiseppe Tornatoren ohjaama italialaisfilmi voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin ja keräsi ison kasan pystejä myös muissa merkittävissä yhteyksissä mukaan lukien Cannesin festivaali.
Tornatoren alkuperäistarinaan perustuva leffa peräänkuuluttaa uskoa valkokankaalla nähdyn elokuvakokemuksen taikaan – esityspaikkana on asialle pyhitetty teatteri. Tältä pohjalta italialaisfilmin taikasanoja ovat tunteikkuus ja nostalgia.
Päähenkilö Salvatore (Jacques Perrin) vaipuu muistoihinsa ja siirtyy lapsuutensa ja nuoruutensa toisen maailmansodan jälkeisiin vaiheisiin pienessä maalaiskylässä. Siellä pojan keidas on paikallinen elokuvateatteri. Sen koneenkäyttäjä (Philippe Noiret) saa isättömästä ”Totosta” (Salvatore Cascio) uskollisen ystävän. Tarina kuvaa kaksikon edesottamuksia ja suhdetta vuosikymmenten ajan. Totoa nuorukaisena näyttelee Marco Leonardi.
Aihe ja aikarakenne tuovat luontevasti mukaan koukkaukset monien elokuvahistorian tunnettujen klassikoiden pariin, joko näytösten yhteyksissä tai otoksina leffajulisteista. Tässä varmasti myös yksi syy, miksi Cinema Paradisoon on niin suuresti ihastuttu.
Italialaisfilmistä nähdään sen kaupalliseen menestykseen siivittänyt kaksituntinen versio. Musiikin on säveltänyt Ennio Morricone.
Teeman elokuvafestivaali: Cinema Paradiso. Teema Fem lauantaina 1.12. klo 21.31. Areena.
uutiskirje 
