Talouskriisi on todella syvä, sanoo oppositiopuolue HDP:n Euroopan edustaja Eyyup Doru sähköpostihaastattelussa Kansan Uutisille.
– Se on aiheuttanut pysyviä seurauksia Turkin markkinoilla ja koko yhteiskunnassa. Tämän vuoden alussa dollarin valuuttakurssi oli 3,7 Turkin liiraa. Nyt yhdellä dollarilla saa jo noin 5,45 Turkin liiraa. Liira on siis menettänyt noin 45 prosenttia arvostaan.
Doru muistuttaa, että Turkki käy kansainvälistä kauppaa dollarin valuuttakurssin mukaan, ja näin ollen Turkin kansalaiset ovat vuoden aikana köyhtyneet 45 prosenttia. Liiran vaihtokurssin mukaan myös Turkin valtion velat ovat lisääntyneet 45 prosenttia.
Talouskriisi on kurdialueella vielä vaikeampi kuin muualla Turkissa.
– Vuonna 2019 Turkin valtion on maksettava pois erittäin iso velkasumma, mutta tosiasia on, ettei Turkin keskuspankin valuuttavarannossa ole velkojen maksamiseen tarvittavaa summaa. Tämä tarkoittaa sitä, että talouskriisi tulee yhä syvenemään.
– Myös inflaatio on nousussa. Kuluttajahinnat ovat nousseet 25 prosenttia vuodessa. Maan sisäisten tuottajien hinnoissa inflaatio on jo 45 prosenttia.
Erdoğan ratsastaa nationalismilla
Talouskriisi on Dorun mukaan vaikuttanut myös presidentti Recep Tayyip Erdoğanin vallankäyttöön.
– Kun taloustilanne on vaikea, Erdoğan pyrkii hiljentämään Turkin sisällä olevia kansoja ja sisäistä oppositiota. Erdoğanin diktatorinen valtiomuoto pyrkii luomaan konfliktia ja kaaosta sekä ylläpitämään niitä. Tämä menetelmä on totalitaarisillle hallituksille yleinen, tällä tavoin ne pyrkivät ylläpitämään valtaansa ja valtiomuotoansa silloin, kun taloudella ei mene hyvin.
Doru toteaa, että Erdoğan on saanut muutettua perustuslain niin sanottuun turkkilaistyyppiseen presidenttijärjestelmään pohjautuvaksi.
– Käytännössä järjestelmä on eräänlainen diktatuuri, sillä siinä vallan kolmijako ei toimi, vaan valta keskittyy yksin presidenttiin käsiin.
– Kun Erdoğan ja AKP-puolue kesäkuun 2015 parlamenttivaaleissa menettivät enemmistön, hän ryhtyi toteuttamaan turkkilaista nationalismia, jonka perustalle valtio aikoinaan perustettiin muiden kansojen – kuten armenialaisten ja kreikkalaisten – kustannuksella.
– Toteuttaakseen nationalismia Erdoğan julisti kampanjan kurdien poliittista liikettä vastaan. Myöhemmin hän teki vaaliliiton turkkilaismielisen nationalistipuolueen kanssa, ja tällä tavalla Erdogan ja AKP saivat uusissa vaaleissa enemmistön takaisin.
Erdoğanilla ei Dorun mukaan kuitenkaan ole legitimiteettiä kansainvälisen yhteisön silmissä. Hänen legitimiteettinsä on kytköksissä talouteen sekä Turkin sisällä että Turkin ulkopuolella.
– Erdoğan pyrkii edelleen edistämään kaupankäyntiä suuryritysten ja muiden valtioiden kanssa. Tällä tavoin hän pyrkii hiljentämään kansainvälisen yhteisön huolen ihmisoikeuksien toteutumisesta Turkissa.
– Turkin demokraattisten voimien, etenkin HDP:n kannalta, on huolestuttavaa, että kaupankäynnin nimissä kansainvälinen yhteisö sulkee silmänsä Turkissa tapahtuvilta ihmisoikeusloukkauksilta, sanoo Doru.
Kurdialueella kriisi vielä vaikeampi
Doru sanoo, että kurdialueen taloustilanne on aina ollut erilainen kuin muualla Turkissa. Turkin perustamisesta lähtien valtion politiikkana on ollut kohdella kurdialuetta toisen luokan alueena. Kurdialueen maaseudulle alettiin rakentaa sähköverkkoa ja autoteitä vastaa vuonna 1985.
– Kun kurdit 1990-luvulla ryhtyivät vaatimaan oikeuksiaan, hallitus pyrki sotilaallisin keinoin tukahduttamaan ihmisoikeusvaatimukset. Armeijan tekojen vuoksi kurdialuetta hallittiin poikkeuslain nojalla. Miljoonat kurdit joutuivat pakenemaan kylistään ja asuinalueiltaan, kun armeija tuhosi tuhansia kurdikyliä. Suurtuhosta johtuen miljoonat turkin kieltä taitamattomat ihmiset joutuivat yht’äkkiä lapsineen pakenemaan Turkin suurkaupunkeihin.
Taloutta on Dorun mukaan käytetty Turkissa kurdien pakkosulauttamisen välineenä, kun kurdikansaa on pyritty ”kurittamaan” nälällä. Juuri siksi kurdialueen talouskriisi on muuta maata syvempi. Luonnonvarat, kuten raakaöljy, metallit ja sähkövoima, viedään kurdialueelta pois Turkin länsiosaan, Turkin teollisuuden käyttöön.
Myös maanviljely ja karjatalous ovat kurdialueen jatkuvan konfliktin takia joutuneet vaikeaan tilanteeseen. Turkin kurdialue on Armenian, Azerbaidžanin (siihen kuuluvan Nahitševanin autonomisen tasavallan), Iranin, Irakin ja Syyrian rajalla. Siellä sijaitsee useita tulliasemia, ja niiden kautta on aiemmin käyty kauppaa näiden naapurimaiden kanssa. Mutta sodan ja huonojen naapurisuhteiden takia kaupankäynti on tällä hetkellä melkein olematonta.
– Kymmeniä tuhansia valtion ja kaupunkien työntekijöitä on irtisanottu, ja kurdialueella työllistymismahdollisuudet ovat olemattomat. Työttömyysaste on todella korkea. Siellä korostuvat monenlaiset sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat. Ongelmien suurin ja perussyy on Turkin valtion systemaattisesti harjoittama politiikka.
Dorun mukaan talouskriisi on iskenyt todella kovaa kurdialueeseen. Kun työttömyysaste Turkin länsiosissa nousee radikaalisti, kurdialueella tilanne on vielä pahempi.
– Juuri näiden syiden takia HDP:n ratkaisumallissa keskeisessä asemassa on kurdikysymyksen ratkaiseminen. Kun se ratkaistaan, menee Turkin talouskin parempaan suuntaan.
Sota Syyriassa rasittaa taloutta
Ennen Syyrian sotaa Turkilla ja Syyrialla oli etenkin rajaseudulla paljon taloussuhteita, mutta Syyrian sisällissodan syttymisen myötä sekä diplomaattiset että taloudelliset suhteet katkesivat.
– Ennen Syyrian sisällissotaa Turkin Erdoğan ja Syyrian presidentti Bashar al Assad kävivät dialogia toistensa kanssa, ja Erdoğan jopa kutsui al Assadia veljeksi. Mutta heti sisällissodan sytyttyä Erdoğanin AKP-hallitus – suoraan tai epäsuorasti – alkoi tukea Syyrian hallitusta vastaan taistelevia ryhmiä, kuten ääri-islamisteja, jihadisteja ja muslimiveljiä, sanoo Doru.
Syyrian sisällissota kuormitti Turkin taloutta. Samaan aikaan hallitus muutti Turkin ulkopolitiikan suuntaa. Turkin joukot harjoittelivat aktiivisesti Syyrian puolella, ja Turkki myös valloitti osan Syyrian alueesta.
– Valloittamallaan alueella Turkin hallitus on pyrkinyt luomaan järjestelmän, jossa jihadisteille maksetaan säännöllisesti palkkaa ja aluetta rakennetaan, jotta Turkki saisi siitä pysyvän otteen. Tämä rasittaa Turkin budjettia.
Tänä vuonna Turkki valloitti Syyrian puolelta Afrinin ja se ryhtyi rakentamaan Idlibin alueelle sotilaallisia tarkastuspisteitä.
– Kerrotaan, että Turkki tukee myös Idlibin alueella ääri-islamistisista ryhmistä koostuvia yli 50 000 hengen joukkoja. Turkki myös tarjoaa sairaaloissaan hoitoa haavoittuneille ääri-islamisteille. Tämä kaikki on maksanut Turkin valtiolle todella paljon. Taloudellisesta näkökulmasta tämä ei ole kestävää toimintaa, sanoo Doru.
Kurdikriisin kallis hinta
Ratkaisematon kurdikysymys ja Turkin talouskriisi ovat Dorun mukaan kytköksissä toisiinsa
– AKP-puolueen fasistinen autoritaarinen järjestelmä kärsii syvästä ja laajasta kriisistä sekä taantumasta. Itse asiassa tämä ei koske vain puoluetta ja hallitusta, vaan koko Turkin valtiota ja sen virallista ideologiaa, mikä liittyy kansallisvaltion kriisiin ja kaaokseen. Kriisillä on taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus.
Doru kutsuu Turkin valtion kurdifobiaa ”patologiseksi”.
– Estääkseen kurdeja saavuttamasta kansainvälistä statusta identiteetilleen ja kielelleen, Turkin valtio on valmis maksamaan kovan hinnan ja tekemään sopimuksia eri tahojen kanssa.
Doru sanoo, että Turkin virallinen kanta kurdikysymykseen perustuu militarismille. Aina kun kurdit ovat nousseet vaatimaan perusihmisoikeuksia, Turkin valtio on vastannut siihen sotilaallisesti. Turkin budjetissa armeijan menot muodostavat merkittävän osan, ja ne kasvavat jatkuvasti.
– Erdoğanin yhden miehen hallituksen pyrkiessä Lähi-idässä alueelliseksi mahtivaltioksi konflikti omassa maassa syvenee ratkaisemattoman kurdikysymyksen takia. On varmaa, että sotilasmenot tulevat lähivuosina kasvamaan yhä lisää. Talouden kannalta tällainen kehitys ei ole ollenkaan kestävää.
Vain neuvottelut tuovat ratkaisun
Dorun mukaan HDP:n ratkaisumalli on hyvin tärkeä sekä ihmisoikeuksien että talouden kannalta.
– HDP lähtee liikkeelle visiosta, jossa maailmassa ei ole konflikteja eikä sotia. Puolue ponnistelee luodakseen elämän ilman sotaa. Suurin este oikeuden ja vapauden toteutumiselle on sortohallitusten käyttämän väkivallan legitimoituminen toisten valtioiden silmissä. Tämä on konfliktien lähde.
– Koska HDP lähtee liikkeelle siitä, että meneillään oleva konflikti on seurausta ratkaisemattomasta kurdikysymyksestä, se uskoo vakaasti siihen, että ratkaisu on löydettävissä neuvottelemalla. Historia on näyttänyt meille, että konfliktit voivat ratketa vain dialogin ja neuvottelujen kautta.
Doru sanoo, että kun vuosina 2013–2015 Turkin hallituksen ja PKK:n välillä käytiin rauhanneuvotteluja, HDP pyrki vastuullisesti edistämään neuvotteluja.
– Valitettavasti HDP:n silloiset johtajat ja kansanedustajat ovat nyt vangittuina, ja heitä odottavat kymmenien vuosien vankeustuomiot. Esimerkiksi viimeksi neuvotteluihin aktiivisesti osallistunut Sirri Sureyya Önder on jo saanut monen vuoden vankeustuomion ja on nyt vankilassa.
– Osapuolet ja vastaajat ovat tiedossa. Ongelmat voidaan ratkaista, jos vastapuolet neuvottelevat.
Dorun mukaan kurdijärjestö PKK:n johtaja Abdullah Öcalan, joka vuosina 2013-2015 johti rauhanneuvotteluprosessia, näytti miten ongelma todella on ratkaistavissa.
– Turkin yhteiskunta on suurimmaksi osaksi hyväksynyt hänen roolinsa ja ottanut häneltä tulleet viestit vakavasti. Hallitus ei lopettanut neuvotteluprosessia sen takia, että yhteiskunta olisi sitä vastustanut, vaan siksi, ettei se täyttänyt hallituksen odotuksia.
– HDP-puolueemme haluaa, että neuvottelut käynnistetään uudestaan, ja että niihin otetaan mukaan kaikki yhteiskunnassa vaikuttavat voimat. Sen vuoksi puolueemme vaatii, että PKK:n johtajalle Abdullah Öcalanille asetettu tiukka eristys on välittömästi poistettava, sanoo Eyyup Doru.
uutiskirje 
