Professori Roope Uusitalo sohaisi viikonloppuna mehiläispesää kysymällä Twitterissä, tarvitaanko Suomeen juuri 64 uutta hävittäjää.
Entäs jos ostettais vain 47? Säästyisi muihin tarpeisiin muutama miljardi.
Tämä ei ollut vitsi. Hävittäjähankinta on sen verran iso menoerä että tarvittava määrä kaipaisi julkisiakin perusteluja. https://t.co/HN3oqdTNZM
— Roope Uusitalo (@roope_uusitalo) 16. joulukuuta 2018
”Entäs jos ostettais vain 47? Säästyisi muihin tarpeisiin muutama miljardi. Tämä ei ollut vitsi. Hävittäjähankinta on sen verran iso menoerä että tarvittava määrä kaipaisi julkisiakin perusteluja.”
Viaton kysymys sai puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) raivostumaan.
– Professori tekee itsestään pellen, kun ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ymmärrä. En minäkään ota kantaa taloustieteen teoreemiin, kun ei ole kompetenssia, Niinistö kivahti Verkkouutisille.
Uusitalo itse jatkoi keskustelua Suomen Kuvalehdessä kirjoittamalla, että hävittäjähankinnalla on suuri vaikutus julkiseen talouteen.
”Hävittäjähankinta on millä tahansa konemäärällä sen suuruusluokan investointi, että se heilauttaa julkisen talouden tilannetta merkittävällä tavalla. Nykyarvioiden mukaan pelkän hankinnan hintalappu on 7–10 miljardia euroa.”
”Käyttökustannukset mukaan lukien hävittäjien elinkaarikustannukset saattavat olla helposti kolminkertaiset. Summa on huikea verrattuna esimerkiksi nykyiseen Puolustusvoimien kolmen miljardin euron vuosibudjettiin”, Uusitalo kirjoitti.
Kriittinen arviointi kuuluu länsimaiseen demokratiaan
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson antaa blogissaan sivustatukea Uusitalon keskustelunavaukselle: kyseessä on Suomen historian suurin asehankinta ja siitä pitää voida keskustella.
Andersson vertasi suuruusluokkaa siihen, että arvioitu hintahaarukka on kolme miljardia euroa, enemmän kuin Sipilän hallitus on sopeuttanut julista taloutta koko vaalikaudella.
”Mikä länsimainen demokratia Suomi muka on, jos ei maan historian suurinta asehankintaa voi arvioida kriittisesti? Miksi puolustusvoimien hankinnat olisi rajattu normaalin poliittisen pohdinnan ja harkinnan ulkopuolelle?”, Andersson kysyy.
”Puolustusvoimat ei määrittele yksin”
Hänen mukaansa vasemmistoliitto on alusta asti sanonut, että tulevien hävittäjien hintaa ja määrää pitää voida arvioida kriittisesti. Puolue ei torju hankintoja vanhentuvan kaluston korvaamiseksi, mutta vaatii todellisen tarpeen tarkkaa arviointia.
”Puolustusvoimien hankintatoiveet eivät voi olla kriittisen tarkastelun ulkopuolella. Se on myös eduskunnan ja hallituksen tehtävä, eikä puolustusvoimat voi sitä yksin määritellä.”
Uusitalo ilmaisee SK:ssa saman asian niin, että ”ylivertaisesta asiantuntemuksesta huolimatta puolustusmenoista päättäminen ei demokratiassa kuulu Puolustusvoimille sen paremmin kuin koulutusmenoista päättäminen Opetushallitukselle, julkisista menoista päättäminen ekonomisteille tai eläkkeiden suuruudesta päättäminen eläkeläisille”.
Uudenlaiset uhkat askarruttavat kansalaisia
Uutissuomalaisen viikko sitten julkistamassa kyselyssä alle puolet, 45 prosenttia, suomalaisista kannatti hävittäjähankintaa esitetyssä laajuudessa, 26 prosenttia halusi supistaa hankintaa ja 9 prosenttia ei kannattanut sitä lainkaan.
Li Andersson pohtii blogissaan kriittisyyden syitä. Suuren hinnan lisäksi taustalla vaikuttavat todennäköisesti uudenlaiset turvallisuusuhkat, kuten ilmastonmuutos, energia- ja vesivarojen rajallisuus, terrorismi, tartuntataudit, tietoturvahyökkäykset ja niiden myötä yhteiskuntien ja yksilöiden haavoittuvuuden lisääntyminen. Näitä turvallisuusuhkia ei voi torjua perinteisin sotilaallisin keinoin.
Tarjouskilpailu on parhaillaan käynnissä ja päätös lankeaa seuraavalle eduskunnalle.
Armeija arvioinut ennenkin väärin
Andersson muistuttaa, että puolustusvoimatkin voivat erehtyä. 1990-luvun lopulla pidettiin välttämättömänä taisteluhelikopterien hankintaa. Niiden hinnasta nousseen keskustelun ja poliittisen vastarinnan takia hankkeesta luovuttiin eikä kukaan ole kaivannut Suomeen taisteluhelikoptereita.
Merivoimien Laivue 2000 -strategiaohjelmaan taas kuului ilmatyynyalusten hankinta. Tuuli-ilmatyynyalus valmistui 2002, mutta sitä ei tarvittukaan. Tuulia ei saatu myydyksikään ja lopulta se romutettiin vuonna 2013.