Draamakomediassa Stan & Ollie on vahva nostalginen imu lähtien alkutekstien mukavasti vanhahtavasta muotoilusta. Leffasta huokuu yksityiskohtia myöten hiottu kokonaisvaltainen ja mallikelpoinen ammattitaitoisuus.
Stan & Ollien kohdalla käy erityisen selväksi, miten onnistunut elokuvanteko on sekä eri tekijöistä koostuvaa osaamista että tiimityötä. Tulos puhuu vastaansanomattomasti puolestaan.
Elokuva tekee fiksulla ja sympaattisella tavalla oikeutta päähenkilöilleen, elokuvakomedian kaikkien aikojen suosikkeihin kuuluville Stan Laurelille (1890–1964) ja Oliver Hardylle (1892–1957), suomalaisittain tutummin Ohukaiselle ja Paksukaiselle.
Vuosikymmenestä toiseen etenevän kronikkamaisen elämäkertafilmin sijasta Stan & Ollie keskittyy koomikkolegendojen viimeiseen yhteiseen etappiin. Sen lähtökohdaksi saadaan pohjustus johdantojaksossa nähtävällä koukkauksella lähimenneisyyteen.
Vuoteen 1937 sijoittuva prologi kertoo, miten Laurel ja Hardy ovat suosionsa huipulla. Samalla kuitenkin alastulo vaanii jo nurkan takana. Asiasta saadaan riittävästi sekä vihiä että konkreettista näyttöä.
Johdantojakson jälkeen siirrytään vuoteen 1953 sijoittuvaan elokuvan nykyhetkeen ja Englantiin. Siellä kaksikolle on luvattu jonkinlaista comeback-filmiä Robin Hood -komedian merkeissä.
Hankkeen tiimoilta veteraanikoomikot ovat suostuneet eri puolille Britanniaa ja Irlantia suuntautuvaan kiertueeseen. Tarkoituksena on esiintyä teatterilavalla elävän yleisön edessä.
Hyvän ajallisen rajauksen puitteissa käsikirjoitukseen on mahdutettu tuhti ja ilmeisen suuntaa antava kuvaus niin kiertueen sattumuksista kuin tähtikaksikon keskinäisestä suhteestakin. Henkilökohtainen ja ammatillinen puoli nivoutuvat saumattomasti toisiinsa.
Näin tapahtumiin liittyy luontevasti Laurelin ja Hardyn elokuvista tuttu komiikka. Sen parissa pääosien Steve Coogan (Laurel) ja John C. Reilly (Hardy) pärjäävät yllättävän hyvin suhteessa esikuviin. Aitous ei ole vain esittävyyden suhteen onnistuneen maskeerauksen ansiota.
Puolisoita esittävät Shirley Henderson ja etenkin Nina Arianda ovat leffan varsinaiset väriläiskät.
Näyttämökohtauksissa Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvista tutut gagit ja maneerit välittyvät ilman väkinäisen matkimisen tai pastissin tuntua. Mikä parasta, Coogan ja Reilly luovat ihailtavan hienoviritteiset roolihahmot myös privaattielämän Laurelista ja Hardysta.
Henkilösuhteiden osalta elokuva ei kylläkään ole kahden, vaan neljän kauppa. Kaiken lisäksi siten, että puolisoita esittävät Shirley Henderson ja etenkin Nina Arianda ovat leffan varsinaiset väriläiskät.
Vaihtuvissa kahdenkeskisissä kohtauksissa on moneen otteeseen miellyttävää herkkyyttä ja hellyyttä, myös pelkästään Laurelin ja Hardyn välisissä.
Julkkiksia niin usein koskevat skandaalit ja erilainen sonnassa rypeminen eivät kuulu lempeän huumorin ja tietyn haikeuden siivittämän elokuvan antiin. Ylipäänsä leffan parissa termi ”bittersweet” todentuu esimerkillisen kypsällä tavalla.
Myös epookkifilminä Stan & Ollie on miellyttävää katseltavaa. Skotti Jon S. Bairdin hillityssä ohjauksessa tarina kulkee linjakkaasti, aikakauden tuntua ja tunnelmia huokuvassa tempossa.
Stan & Ollie – Ohukainen ja Paksukainen (Englanti-Kanada-USA, 2018). Ohjaus Jon S. Baird. Käsikirjoitus Jeff Pope. Pääosissa John C. Reilly, Steve Coogan, Shirley Henderson, Nina Arianda. Ensi-ilta 1. helmikuuta.
uutiskirje 
