Tutkija Jarmo Pykälä on julkaissut ajankohtaisen artikkelin Suomen ja Israelin aseyhteistyöstä. Pykälän mukaan Suomi on asevienti- ja tuotantoyhteistyössä israelilaisten tehtaiden kanssa.
Pykälä toimii koordinaattorina rauhan ja turvallisuuden tutkimusverkostossa nimeltään Safer Globe Finland (SFG). Pykälän teksti on julkaistu SFG:n nettisivuilla www.saferglobe.fi .
Pykälän mukaan Suomi on tiiviissä tuotekehitys- ja testausyhteistyössä israelilaisten asetehtaiden kanssa niin Israelissa kuin Suomessa.
Suomi on tuonut Israelista aseita vuoden 1999 jälkeen yli 150 miljoonalla eurolla. 2000-luvulla suomalaisyritykset ovat solmineet israelilaisyritysten kanssa merkittäviä ohjustenhuoltosopimuksia.
Panssarintorjuntateknologiaa Israeliin
Asetuotantoyhteistyöhön kuulunut Suomen asevienti Israeliin on ollut pääasiassa vastakauppoja. Suomalainen yritys on alihankkijana vienyt esimerkiksi kolmannen sukupolven Spike-panssarintorjuntaohjuksiin tarkoitettua teknologiaa Israeliin. Viennin arvo on ollut 2000-luvulla yli neljä miljoonaa euroa.
Asevientiasiakirjoista selviää, että suomalaiset osat on ollut tarkoitus asentaa eräiden EU-maiden armeijoille, käytännössä Puolaan, Espanjaan ja Isoon-Britanniaan toimitettaviin panssarintorjuntaohjuksiin. Tästä luvissa määritellystä jälleenviennistä ei Pykälän mukaan kuitenkaan ole varmuutta.
Ylen A-studiossa (20.1.) puolustusministeriön asevientiasiantuntija Sanna Poutiainen esitti, että panssarintorjuntateknologian vientiluvat on ratkaissut loppukäyttäjämaa, joka ei ole ollut Israel.
Suomi vie EU:n ja muiden OECD-maiden lisäksi aseita eniten Lähi-itään. Näihin maihin suuntautuvia asevientilupia varten pyydetään ulkoministeriöstä ulko- ja turvallisuuspoliittinen lausunto. A-studiossa ulkoministeriön asevalvontayksikön päällikkö Outi Holopainen sanoi, ettei ministeriössä ole nähty tarpeelliseksi rajoittaa Lähi-itään tapahtunutta asevientiä.
– Suomen asevienti on räikeässä ristiriidassa sitä koskevien periaatteiden kanssa, Pykälä arvioi.
Hänen mukaansa vientimaan olosuhteita ei todellisuudessa oteta huomioon, mutta alueellisiin jännitteisiin, osallisuuteen konflikteihin ja ihmisoikeustilanteeseen pitäisi kiinnittää huomiota.