Päihdepolitiikka ei ole irrallaan muusta yhteiskuntapolitiikasta vaan on kiinteä osa eri-arvoisuutta ja osallisuutta. Hallitusohjelma haluaa kitkeä tuloeroja ja eriarvoisuutta, ja jos tässä onnistutaan, on se jo puoli voittoa päihdepolitiikassakin. Omassa työssäni olen nähnyt, miten osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan pysy mukana. Vaatimukset ovat liian kovat, pienistä mokista rangaistaan kohtuuttomasti, ja osalla lapsuuden kotiolot tai laitosolot ovat niin hirveät, että ilman turvallisten aikuisten tukea ei niistä oloista pitkälle ponnisteta. Tiedetään, että huono-osaisuus on periytyvää, ja tähän mielestäni hallitusohjelma haluaa pureutua.
Päihteet ovat merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen uhka. Asiantuntijat ovat arvioineet että alkoholin aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle on noin 1,3–1,4 miljardia euroa vuosittain. Kyse ei ole pikkusummasta, ja siksi meidän pitää puhua tästä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisten huumekokeilut ja huumeiden käyttö yleistyvät, myös huumehaitat. Huumemyrkytyksiin kuolee vuosittain noin 160 ihmistä, ja huumausainelöydökset vainajista ovat tuplaantuneet kymmenessä vuodessa.
Suomalainen huumepolitiikka on tällä hetkellä kieltopolitiikkaa, mikä sisältää ajatuksen, että täyskielto estäisi huumeiden käyttöä tai pitäisi huumekokeilun kynnystä korkealla. Näin ei kuitenkaan ole. Huumepolitiikka lähtee käyttäjän käytön rankaisemisesta, vaikka tiedetään, ettei se lopeta käyttöä.
Huumausainestrategia on tehty vuonna 1997, ja sen jälkeen on tehty muutamia valtioneuvoston periaatepäätöksiä ja toimenpideohjelmia. On siis aivan ensiarvoisen tärkeää päivittää huumestrategia.
Hallitusohjelmassa on yhden kappaleen lause: ”Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumista edistetään.” Herää kysymys: kuka edistää, miten edistetään ja mitä mahtaa maksaa? Hallitusohjelmassa halutaan panostaa asunnottomuuden poistamiseen. Tiedetään, että asunnottomissa on paljon mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä, joten arvelen tämän linkittyvän siihen kokonaisuuteen. Lisäksi ilolla luen, että asunnottomuutta halutaan vähentää asunto ensin -periaatteen mukaan. Tämä on toimivaksi todettu, jos se on oikein toteutettu.
Hallitusohjelma linjaa: ”Vähennetään riippuvuuksia. Päivitetään päihdestrategia ehkäisevän työn edistämiseksi sekä päihdepalvelujen kokonaisuuden yhteensovittamiseksi. Jatketaan määrätietoista työtä tupakoinnin ja alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseksi. Huumehoidon tehokkuutta parannetaan ja käytön haittoja vähennetään laatimalla poikkihallinnollinen valtioneuvoston periaatepäätös huumausainepolitiikasta. Ehkäistään pelihaittoja osana rahapelipoliittista ohjelmaa.”
Uutta strategiaa ei ole tulossa, mutta periaatepäätös sentään. Tämän sisältö määrittää paljon tulevien vuosien huumausainepolitiikkaa. Uskaltaako hallitus luopua huumeidenkäyttäjien käytön ja addiktion rankaisemisesta? Uskaltaako hallitus lähteä edistämään pistohuoneita? Tämä olisi rohkea askel kohti inhimillistä ja tietoon pohjautuvaa päihdepolitiikkaa.
Pelottava tavoite tosin on huumehoidon tehokkuuden parantaminen. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Kun lukee huumehoidon käypähoitosuositusta, niin selviää, ettei ole olemassa yhtä ainoaa tehokasta huumehoitoa. Itse näen, että ongelma on se, ettei tarjolla ole riittävästi yksilöllisiä hoitomuotoja.
Hallitusohjelma: ”Laaditaan aiempaa valmistelua hyödyntäen mielenterveysstrategia, joka näkee mielenterveyden pääomana, turvaa mielenterveysoikeudet ja -palvelut, linkittää ne olemassa oleviin rakenteisiin, ehkäisee itsemurhia ja vahvistaa ammattilaisten osaamista. Samalla uudistetaan mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö.”
Tämä antaa toivoa, että myös huumelainsäädäntöä muutetaan niin, ettei se rankaise käyttäjää addiktiosta. Lisäksi haluaisin nähdä lainsäädännön uudistuvan niin, että olisi mahdollista tarjota käyttäjille pistohuoneita eli osana terveysneuvontatyötä turvallinen tila pistää huumeita. Näitä on muualla maailmassa, ja ne vähentävät huumekuolemia.
Hallitusohjelmassa: ”Turvataan alaikäisten päihdetyön palvelut alueellisesti ja kielellisesti.”
Hienoa. Tällä hetkellä on hyvin kirjavia käytäntöjä kunnilla alaikäisten päihteidenkäyttäjien hoidossa. Osa hoitaa asiallisesti, alaikäisten päihdehoitoyksiköissä, ja osa kunnista kuvittelee, että sijoittamalla lapsi lastensuojelulaitokseen päihdeongelma katoaa. Ei katoa. Varsinkin lapsella tai nuorella päihteidenkäyttö on aina oire ja se pitää hoitaa kuntoon.
Hallitusohjelma: ”Päihdeäitien ja päihdeperheiden riittävät palvelut ja kuntoutus turvataan.”
Hienoa. Hallitus saa rohkeasti kopioida Tampereella uraa uurtavaa työtä tekevän Päiväperhon hoitomallin. Tampereella on siis päihdeperheiden kuntoutukseen keskittyvä yksikkö, mikä tekee työtä nimenomaan tämän kohderyhmän kanssa. Päiväperho on Tampereen sote-palveluiden kruununjalokivi, jos minulta kysytään.
Minna Minkkinen
Tampere
lehti 