Tein kolme vuotta sitten uutena poliitikkona elämäni ensimmäisen aloitteen. Sen aiheena oli turpeen polton lopettaminen. Esitin Helsingin kaupunginvaltuustossa, että Helsinki 40 prosentin omistajuudellaan toimii sen eteen, että Vantaan Energia luopuisi turpeen poltosta.
Kun aloitteestani keskusteltiin valtuustossa kohtasi se paljon kritiikkiä ja ”järkipuhetta”. Kokoomuksen nykyinen ryhmäpuheenjohtaja muun muassa sanoi näin: ”Onko tosiaan niin, että valtuuston ennen kaikkea vasen puoli nyt meinaa äänestää sen puolesta, että Helsinki ohjaa omistajana tekemään ratkaisun, joka on vähemmän ympäristöystävällinen ja maksaa vielä enemmän.”
Toinen kokoomuslainen perusteli turpeen polttamista toteamalla, että ”tämä on nyt se paras kompromissi, mikä meillä on tarjolla” ja jatkoi kritisoimalla aloitettani: ”Se, mitä tässä ollaan esittämässä, ei nyt kyllä ole millään mittarilla kovinkaan järkevä esitys tähän tilanteeseen.”
Aloite kuitenkin hyväksyttiin tasaisen äänestyksen jälkeen (äänin 48–34). Nyt kolme vuotta myöhemmin Vantaan Energia ilmoitti päätöksestään lopettaa turpeen poltto kokonaan ja vielä nopealla aikataululla: ensi kesään mennessä. Kun yhtiö ilmoittaa aikovansa ja pystyvänsä luopumaan turpeesta sekä päästöjen vähenemisestä päätöksen myötä, on selvää, etteivät valtuustossa esitetyt vastalauseet pitäneet paikkaansa.
Halusin nostaa tämän esimerkin esille, koska mielestäni on tärkeä säännöllisesti muistuttaa siitä kuinka politiikassa mahdottomasta voidaan tehdä mahdollista, vastustuksesta riippumatta. Myös turpeesta luopuminen on mahdollista. Tarvitaan ennen kaikkea tahtoa muuttaa asioita.
Muutosta vastustetaan vetoamalla ”realismiin”, ”kompromisseihin”, ”taloudellisiin reunaehtoihin” ja niin edelleen. Ystävät, älkää uskoko, kun joku sanoo teille, ettei asioita voi muuttaa. Niitä voi.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
uutiskirje 