Toimittaja Lauri Nurmen kirjoittama epävirallinen elämäkerta perussuomalaisten puheenjohtajasta Jussi Halla-ahosta herättää kunnioitusta kahdella tapaa.
Ensiksikin työmäärän osalta. Nurmi on haalinut kokoon valtavasti ennen julkaisematonta tietoa Halla-ahon taustasta ja elämänvaiheista ennen julkista uraa.
Aiempi mielikuva koulukiusatusta lähiölapsesta muuttuu täysin. Taustalla on kulttuurisuku, jossa koulutus ja sivistys on ollut arvossaan 1700-luvun puolelta asti. Entiset opettajat muistavat Halla-ahon erottautuneen mielipiteillään ja sanavalmiudellaan muista oppilaista vaikka koulumenestys ei ollut kummoinen.
Toiseksi Halla-ahon ajattelun esittelyn mukana kulkee koko ajan Nurmen oma analyysi. Hän ei tyydy vain referoimaan kohuttua Scripta-blogia vaan haastaa siinä esitettyjä argumentteja ja asettaa ne opilliseen ja historialliseen yhteyteen. Se juuri tekee Halla-ahon luultuakin pelottavammaksi.
Sosiaalisessa mediassa vaaditaan koko ajan toimittajia ”haastamaan” perussuomalaisia. Näkisipä tv-keskustelun, jossa Halla-ahon haastaa nimenomaan Nurmi. Hän sen pystyisi luetun perusteella tekemään niin, että ohjelma ei kääntyisi vain Halla-ahon ajatusten esittelyksi. Hän joutuisi toden teolla tekemään tiliä kirjoituksistaan ja kertomaan, ajatteleeko edelleen samalla lailla.
Kirjasta tämä taso puuttuu, koska Halla-aho ei antanut siihen haastattelua.
Lapsuus, nuoruus, kotiolot, hevibändi, kulttuurisuku ja avioliitto, joka vei tyhjätaskun asumaan Helsingin arvoalueelle tulevat kirjassa esitellyiksi niin kuin elämäkerroissa yleensäkin.
Vihainen mies Suomen Sisussa
Olennaisinta on kuitenkin poliittinen johtaja Halla-ahon ajattelu ja sen tausta.
Kirjan ilmestyessä keskustelua käytiin hänen antisemitismistään tai oletetusta antisemitismistään.
Halla-aho omaksui jo bloggarina tyylin, jonka on siirtänyt Facebookiin ja Twitteriin. Hän ei välttämättä sano mitään suoraan vaan vihjailee ja antaa kannattajilleen ymmärtää erilaisia asioita, joista ei jää itse kiinni. Kannattajat kuitenkin kuulevat koirapillin vihellyksen ja toimivat sen mukaan.
Syytökset antisemitismistäkin voi kiertää sillä, että hän vain kyseli Scriptassa, miksi muihin kansanmurhiin ei suhtauduta samalla tavalla kuin holokaustiin. Onko selitys uskottava, on eri asia. Miksi muuten yli 30-vuotias väitöskirjatutkija olisi kutsunut juutalaisten kansanmurhaa holokaustia historialliseksi kuriositeetiksi?
Sitä ei sen sijaan voi kierrellä, että hän samoihin aikoihin yliopiston tuntiopettajana käytti sanaa ”vihaan” luetellessaan itselleen vastenmielisiä asioita. Vihaaminen oli yhteydessä siihen, että hän samaan aikaan 2000-luvun alussa alkoi pyöriä Suomen Sisussa, joka oli niin kiinnostunut kansallissosialistisesta Saksasta, että rotuoppeja vierastanut Suomalaisuuden liitto näytti sisulaisille ovea.
Suomen Sisun kirjallisuuspiirissä luettiin kansallissosialismin opinkappaleita. Piirin nimi oli Thule, sama kuin Saksassa vuonna 1918 perustetulla salaseuralla, joka vuonna 1920 järjestäytyi Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi. Thulen jäseniä olivat Adolf Hitler ja moni muu tulevan Natsi-Saksan johtaja.
Perussuomalaiset ”painostuspuolueeksi”
Suomen Sisussa harkittiin puolueeksikin järjestäytymistä, mutta ajatus hylättiin nopeasti. Tarvittiin kuitenkin ”painostuspuolue, jonka uhka muuttaisi muitakin”. Sellaiseksi valikoitui luontevasti perussuomalaiset. Puolueen päätyminen halla-aholaisten käsiin oli pitkä ja johdonmukainen projekti, jossa Timo Soinilla oli narrin osa.
Halla-ahon kirjoituksia holokaustista on ruodittu aika ajoin ennenkin julkisuudessa. Suomen Sisu on tiedetty äärioikeistolaiseksi ja Halla-aho sisulaiseksi, mutta on kuumottavaa lukea syksyllä 2020, millaisten oppien parissa Suomen toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja on aatettaan kehitellyt.
Kyse ei tosiaan ollut mistään ajattelemattomasta nuoruuden ylilyönnistä. Halla-aho opetti siihen aikaan yliopistossa ja valmisteli väitöskirjaa. Hänen jyrkät näkemyksensä kohtasivat niin paljon vastustusta yliopistolla, että Halla-aho menetti paikkansa opettajana.
Professori Jouko Lindstedt pyysi, että Halla-aho ei kutsuisi häntä väitöksen jälkeiseen karonkkaan, koska sukset olivat menneet perusteellisesti ristiin väittelijän rasismin takia.
Keväällä 2017 vähän ennen perussuomalaisten käänteentekevää puoluekokousta Lindstedt kirjoitti Facebookissa, että toivoi Halla-ahon voittavan puoluejohtajakisassa.
”… on paikallaan korostaa, etteivät hänen näkemyksensä ole peräisin maahanmuuton haittojen viileästä analyysistä vaan puhtaasta rasismista”, Lindstedt kirjoitti.
Professorin mukaan ”on parempi, että persujen äänestäjät tietävät saavansa nimenomaan rasismia, sen sijaan että se tulisi heille hieman hankalana kaupanpäällisenä niin kuin Soinin aikana”.
Ammattipoliitikoksi toisten rahoilla
Maahanmuuttovastaisuudessa Halla-ahon ja muiden perussuomalaisten tyyliin kuuluu leimata ulkomaalaistaustaiset sosiaalipummeiksi.
”Tampereen ratikasta tulee mamujuna, jolla lähiöiden työttömät maahanmuuttajat pääsevät isommalla joukolla keskustan Kelaan pyytämään lisää rahaa”, kansanedustaja Veikko Vallin twiittasi 20. lokakuuta.
Halla-aho itse pohjusti kirjan mukaan poliittisen uransa toisten rahoilla.
Hän meni ensi kerran vaaleissa läpi vuoden 2008 kuntavaaleissa Helsingissä saaden alle 3 000 ääntä. Pohjatyön sille ja myöhemmille ilmiömäisille äänisaaliilleen vaikuttamisuransa alun huono julkinen esiintyjä teki kirjoittamalla kammiossaan Scripta-blogia.
Halla-aho sai vuosina 2007 ja 2008 Suomen Kulttuurirahastolta kaksi apurahaa suomi-ukraina-sanakirjan laatimiseen. Apurahat vastasivat yhteensä 50 000 euron vuosipalkkaa. Sanakirja ei valmistunut vaan apurahavuosina hän kirjoitti Scriptaan tekstiä kahden paksun kirjan verran.
Suomen Kulttuuritrahasto on yksityinen säätiö, jonka alkupääoman kansa lahjoitti keräyksellä vuonna 1938.
Samoiööa rahoilla hän kävi myös kampanjat vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, joissa äänisaalis jäi laihaksi ja vuoden 2008 kuntavaaleihin, joissa siis meni läpi.
Esimakua Perus-Suomesta
Kirkkoslaavin tutkijalla ei ole varsinaista ammattia. Apurahan jälkeen hänen elantonsa koostui kaupunginvaltuuston ja muiden kunnallisten luottamustehtävien kokouspalkkioista, joita valtuustossa täysin passiiviselle Halla-aholle kertyi neljän vuoden aikana yli 66 000 euroa.
Viime vuosikymmenen taitteessa nelikymppisenä puolueeseen liittynyt Halla-aho oli taloudellisesti tyhjän päällä. Julkisuudessa hän esiintyy hieman haluttomana poliitikkona, jolla ei ole henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja joka oikeastaan haluaisi viettää normaalimpaa perhe-elämää.
Näin voi olla, mutta mitä ensi vuonna 50 vuotta täyttävä mies sitten tekisi? Sillat yliopistolle on poltettu eivätkä kirkkoslaavin asiantuntijoiden työmarkkinat liene muualla kovin hääppöiset. Ammattipoliitikkona toimiminen on Halla-aholle myös toimeentulon kysymys. Eläkkeelle hän pääsee aikaisintaan vuonna 2037.
Jussi Halla-aho voi nousta loppuvuoden aikana gallupeissa suurimman puolueen puheenjohtajaksi. Kunnissa perussuomalaisilla on vauhti päällä tavoitteena syrjäyttää keskusta maaseudun ikuisena ykköspuolueena. Keväällä 2023 hän saattaa olla hallitustunnustelija.
Lauri Nurmen kirja on palvelus äänestäjille. Kukaan ei voi sanoa jälkeenpäin, että emme me tienneet. Perussuomalaisten kansanedustajien ilkeys ja toista mieltä olevien tai toisenlaisten ihmisten avoin halveksunta antaa esimakua siitä, millaista meno olisi Perus-Suomessa.
Lauri Nurmi: Jussi Halla-aho. Epävirallinen elämäkerta. 336 sivua, Into.Juttua on muokattu 2.11.2020 kello 16.00. Suomen Kulttuurirahaston avustukset eivät ole ”veronmaksajien rahoja”, kuten alkuperäisessä jutussa väitettiin.
uutiskirje 
