– Perussuomalaiset on erottuva vaihtoehto punavihreälle hallituspohjalle, mikä lisää puolueen houkuttelevuutta, sanoo Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta.
Koronaepidemia nosti päähallituspuolue SDP:n ja pääministeri Sanna Marinin henkilökohtaista suosion huippulukemiin. Marin on Uutissuomalaisen tuoreen selvityksen mukaan arvioitu ylivoimaisesti onnistuneimmaksi puolueen puheenjohtajaksi. Suomalaisista kolmasosa arvioi näin.
Toiseksi suosituin on perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, joka häviää kuitenkin selkeästi suosiossa Marinille. Vajaa viidennes suomalaista kokee Halla-ahon onnistuneen. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on selkeästi alakynnessä taistelussa oppositiojohtajuudesta Halla-ahon kanssa.
Kolmanneksi onnistunein on vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, joka oli jo ennen koronaepidemiaa puheenjohtajien kärkipaikoilla.
Kokoomus taiteilee moneen suuntaan
Perussuomalaisten on kokoomusta helpompi vetää politiikkaansa yhteen suuntaan. Puolue on monissa asioissa yksin omassa lokerossaan, ja siten se poikkeaa muista puolueista, mikä helpottaa luontaisesti profiloitumista tietynlaisen ideologian kautta.
– Kokoomus joutuu tasapainottelemaan talouden ja kovien arvojen ja toisaalta vihreiden, korkeasti koulutettujen ja ennen kaikkea naisiin vetoavien vihreämpien arvojen välillä.
Rahkosen mukaan kaksinapaistuminen vahvistuu politiikassa monin tavoin. Meneillään on taistelu kovien materiaalisten arvojen ja sosiaalisten pehmeiden välillä. Konservatiiviset ja liberaalit arvot sekä globalisaatiomyönteiset ja -kielteiset voimat ovat vastakkain. Miehet ja naiset hakeutuvat eri puolueisiin.
Myös puoluevalinnat eriytyvät. Rahkonen arvioi politiikan ääripäiden erkaantuvan ja osan puolueista hakeutuvan kohti keskustaa vasemmisto-oikeisto -akselilla.
– Tämä tulee voimistumaan, koska eihän näkyvissä ole mitkään helpot ajat, vaikka Suomella meneekin nyt taloudellisesti ihmeen hyvin ja ihmisilläkin keskimäärin hyvin.
Persut omassa ideologisessa kuplassaan
Perussuomalaisten kannattajien näkemykset poikkeavat voimakkaasti muiden puolueiden kannattajista. Puolue on omassa ideologisessa kuplassaan yksin.
Kannattajat pelkäävät työnsä ja toimeentulonsa puolesta sekä maahanmuuttoa. He kantavat huolta valtion velkaantumisesta kokoomuslaisten tapaan. He eivät juuri tunnista ympäristöongelmia, vihapuhetta tai rasismia. Oma itse on keskeistä eikä solidaarisuus kuulu sanavarastoon.
– Perussuomalaiset kokevat olevansa julkisen sektorin, hyvinvointivaltion rahoittajia, eivätkä he koe saavansa rahalleen vastinetta. Heidän intresseissään on verotuksen pitäminen suhteellisen alhaisena, toteaa Rahkonen.
Perussuomalaisten oppositioretoriikassa autoilun verottaminen on ollut yksi keskeinen teema. Puolue on vastustanut polttoaineveron korotuksia jo vuosien ajan.
Suurin osa kannattajista eli noin kaksi kolmasosaa on miehiä. Monet heistä ovat pienyrittäjiä tai valmistavan teollisuuden työntekijöitä.
– Polttoaineverotuksella on erityisen suuri merkitys, sillä perussuomalaiset ajavat paljon autoilla. He pelkäävät, että koronalaskun maksamiseksi pitää entistä voimakkaammin verottaa, sanoo Rahkonen.
Mikään yksittäinen poliittinen asia ei selitä perussuomalaisten kannatusta. Rahkonen ennakoi suomalaisista löytyvän noin viidenneksen puolueen kannattajiksi jatkossakin.
– Ei mikään yksittäinen tapahtuma tai päivänpoliittinen asia eivätkä mitkään henkilöt sinänsä ratkaise, vaan kyse on ideologiasta.
Pelko muutoksesta ajaa äijäkulttuuriin
Miesten ääniä keräävä perussuomalaiset rakentaa identiteettiään äijäkulttuurin ympärille. Tosi mies ajaa isomoottorisella autolla, vaikka Eiran hyväosaisten kaupunginosassa asuva puheenjohtaja Halla-aho sotkee polkupyörällä.
– Halla-ahon puheet ja kannanotot vetoavat äijiin, sanoo Rahkonen.
Rahkosen mukaan nyt saatetaan elää identiteettipolitiikan kulta-aikaa ihmisten joutuessa elämään tavanomaista eristäytyneempänä.
Jos ihminen pelkää taloudellisen asemansa olevan uhattuna, on helppo kallistua sinne, mistä luvataan helpotusta, vaikka se olisi lyhytnäköistä.
– Ihmiset janoavat yksinkertaisia selityksiä monimutkaiseen maailmaan. Tarve kuulua johonkin porukkaan on aivan huutava. Ihmiset heimoutuvat ja ryhmäytyvät.
Perussuomalaiset pelkäävät muutosta muita enemmän. Ilmastonmuutos, vähemmistöt ja siirtolaisuus koetaan uhkaksi omalle perinteiselle elämänmenolle.
– Jos ihminen pelkää taloudellisen asemansa olevan uhattuna, on helppo kallistua sinne, mistä luvataan helpotusta, vaikka se olisi lyhytnäköistä.
Rahkonen nostaa esiin viime vuosien trendin, jonka mukaan miesten ja naisten puoluevalinnat ovat polarisoituneet. Entistä enemmän miehet äänestävät tiettyjä puolueita, ja naiset tiettyjä puolueita.
– Myös USA:n presidentinvaaleissa miesten äänillä Trump olisi voittanut kirkkaasti, huomauttaa Rahkonen.
Eriytyminen on ollut nähtävissä jo ennen koronaepidemiaa. Perussuomalaisten nationalistinen, kovia arvoja korostava konservatiivinen linja on vihreitä, feministisiä ja globaalisaatiomyönteisiä arvoja vastaan.
”Populismimittari huutaa punaisella”
Halla-aho on vahvistanut populistista retoriikkaansa. Rahkosen mukaan lausunnot muistuttavat klassista populistista puhetta.
Halla-aho voi väittää tosissaan ja suoraviivaisesti, että ”Suomalainen savupiippu on ympäristöteko”. Rahkonen kysyykin, että voiko olla enää populistisempaa kuin se, että suomalainen savupiippu on ympäristöteko.
– Populismimittari huutaa punaisella. Ikään kuin se olisi ympäristöteko, että täällä pistettäisiin metsät sileiksi ja sellukattilaan eikä Kiinassa.
– Aikaisemmin Halla-aho on profiloitunut maahanmuuton vastustajana ja kriitikkona. Pelkällä maahanmuuttokritiikillä ei saa ääniä, sillä maahanmuutto on tärkeä teema vain osalle väestöä, summaa Rahkonen.
uutiskirje 
