Pandemia sattui oikeastaan hyvään aikaan hämmentämään jo ennestään sekavaa tilannetta maapallolla. Viimeistään nyt tilanne enteilee yhteiskunnallisia muutoksia. Wuhanissa alkunsa saanut covid-19 saattaa osoittautua kohtalokkaaksi nykyiselle maailmanjärjestykselle. Tuntuu siltä kuin se olisi perehtynyt Darwinin evoluutioteoriaan. Se on lähtöisin toisesta nisäkkäästä ja joutuu nyt sopeutumaan uuteen alustaansa, ihmiseen. Uuteen alustaan sopeutuminen aiheuttaa sille kovia muuntumispaineita synnyttäen uusia, hieman erilaisia variaatioita, joista aikaisempaa herkemmin tarttuva britannialainen on nyt lähtenyt leviämään. Uusista variaatioista jotkut saattavat edelleen mutaatioiden kautta muodostaa kokonaan uuden kannan, ehkäpä pelottavan tehokkaan ja vain ihmistä alustanaan käyttävän. Sellaisen leviäminen maapallolle pitää pystyä estämään.
Tällaisiin uusiin virusvariaatioihin joudumme tulevaisuudessa totuttelemaan. Ihmiskehossa on muutama kilo mikrobeja, kuten kaikissa muissakin eliöissä. Kun ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti, niin uudet, entistä pahemmat pandemiat käyvät yhä todennäköisemmiksi.
Uusien tartuntatautien tuloon valmistautuminen on välttämätöntä jo ennakkoon. Se edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä niin uusien lääkkeiden kehittelyssä, niiden valmistamisessa kuin jakelussakin. Myös muunlainen pandemioiden leviämisen torjuntaan vaadittava yhteistyö tulee olemaan välttämätöntä, mutta hyvin vaikeasti toteutettavaa.
Entä jos Suomessa ryhdyttäisiin kehittämään lainsäädäntöä tulevien pandemioiden varalle? Jo nyt meillä on joukko äänekkäitä rokotusten vastustajia ja heitä tukemassa erilaisten kansalaisvapauksien ”puolustajia”, joille muiden kansalaisten tartuntavaaralle altistaminen on yhdentekevää.
Tuleville toimenpiteille on saatava kansan tuki. Muuten niiden onnistuminen vaikeutuu.
Nyt Suomen tilanne on kohtuullisen hyvä muihin maihin verrattuna. Onko tilanne seurausta oikeista ja oikea-aikaisista toimista, vai onko meillä vain ollut hyvä tuuri? Ehkäpä molempia. Mutta tuleviin pandemioihin valmistautuminen vaatii kunnollisen lainsäädännön, johon nojautuen viranomaiset saavat riittävät valtuudet toimia.
Vaikeita kysymyksiä on useita. Pakkorokottaminen vai karanteeni? Aiheutuuko lapsen rokottamatta jättämisestä seuraamuksia, jos lapsi sairastuu vakavasti? Entä jos syyllistyy taudin levittämiseen laiminlyömällä annetun ohjeistuksen? Voidaanko matkustusoikeutta rajoittaa, jos henkilö asuu veropakolaisena Espanjassa vai pitääkö hänen tyytyä paikallisiin terveyspalveluihin?
Epäilemättä tarvitsemme niin kansalaisten kuin asiantuntijoidenkin panosta eduskunnan valmisteleman lainsäädännön eteenpäin viemiseksi.
Tällaisia koko ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavia tekijöitä on muitakin. Ja ne kaikki pitäisi mitä pikimmin ratkaista.
Markku J. Kekäläinen
Espoo
lehti 