Vallankumous oli puheissa keskiviikkona, kun tutkija Turo Bergman julkisti Helsingissä tuoreen kirjansa Työelämän tavoitteet ja todellisuus.
Kirjan takana yhtenä olevan Vasemmistoliiton ay-valtuuskunnan puheenjohtaja Teija Asara-Laaksonen vaati työelämän vallankumousta. Tämän vallankumouksen tavoitteena on työhyvinvoinnin edistäminen.
– On eletty pitkään markkinoiden ja elinkeinoelämän ehdoilla. Kaiken markkinaehtoistaminen ei ole kuitenkaan lisännyt ihmisten hyvinvointia, Asara-Laaksonen perusteli.
Bergman on samaa mieltä.
– Tarvitaan vallankumousta, joka mahdollistaa sen, että työntekijät päättävät nykyistä enemmän asioistaan. Nyt päätösvalta karkaa työpaikoilta, hän pohtii.
Bergmanin mukaan vallankumoukseen on kaksi tietä. Joko siihen päästään työntekijä- ja työnantajapuolen yhteistoiminnalla tai sitten joudutaan käyttämään rajumpaa tietä, josta meneillään oleva ahtaajien lakko on esimerkki.
– Jälkimmäinen olisi ikävä tie. Siinä voittavat ne, joilla on hyvä asema työmarkkinoilla. Pienet jäävät jalkoihin.
Työura pitenee työhyvinvoinnilla
Vasemmistoliiton poliittisena sihteerinä viime kesään toimineen Bergmanin opintoaineistoksi tekemän kirjan lähtökohtana on tarve ottaa aloite työelämän kehittämisestä vasemmistolle. Saavutettujen tulosten puolustamisen lisäksi pitää olla, mitä tarjota, jotta tavoite saavutetaan. Tavoite on parempi työelämä.
Tämä liittyy esimerkiksi työurien pidentämiseen, jonka porvarihallitus kaavailee toteuttavansa eläkeikää nostamalla.
– Monen kohdalla työuran pidentäminen ei kuitenkaan ole kiinni vallitsevasta eläkeiästä, vaan jaksamisesta, motivaatiosta ja työhyvinvoinnista, Bergman toteaa.
– Se on kiinni myös työn saatavuudesta, työttömyydestä.
Bergman ihmettelee sitä,että työhyvinvointi on tutkimusten mukaan selvästi huonontunut läpi 2000-luvun, vaikka elettiin vuosia vahvaa noususuhdannetta.
– Suuri osa työntekijöistä koki tuolloinkin työelämän menevän päin huonompaa.
Hän toteaa tämän näkyneen erityisesti julkisen sektorin työpaikoilla, ja arvelee sen johtuvan tuottavuuden vaatimuksista sekä ulkoistamis- ja yksityistämistrendistä. Konsulttien yksityiseltä sektorilta kopioima toiminnan malli on hyvin sisäistetty julkisella sektorilla.
Halpaa irtisanomista
Bergman pitää myös työttömyyden uhkaa merkittävänä työhyvinvointiasiana. Se ei paranna motivaatiota.
Hän ottaa esimerkiksi joukkoirtisanomiset, joita suomalaisista irtisanomisista on jopa 75 prosenttia.
OECD-vertailu osoittaa, että Suomessa on heikko irtisanomissuoja, samalla tasolla kuin Turkissa ja Slovakiassa, kaukana pohjoismaista tasosta, Italian huipputasosta puhumattakaan.
– Muualla tehtaat säilyvät, hän tiivistää ja muistuttaa Wärtsilän Turun telakan lopettamisesta, vaikka se oli tuottoisa.
– Ei kannattanut lakkauttaa Italian yksikköä, koska se olisi tullut niin kalliiksi. Tässä kilpailussa Suomen pitäisi päästä samalle linjalle.
Joustoa sanottiin ennen riistoksi
Bergman nälvi työelämäkeskusteluun pesiytynyttä jousto-käsitettä.
– Ennen puhuttiin riistosta, hän tokaisi ja listasi kolme jouston lajia. Työttömyydessä työntekijä joustaa olemalla työtön, kun elinkeinoelämän menestys sitä vaatii. Hän joustaa, vaikka työttömyysturva on riittämätön.
Toinen on työsuhdejousto, jossa työntekijä joustaa suostumalla epätyypillisiin työsuhteisiin eli pätkä- ja osa-aikatöihin.
Kolmanneksi Bergman mainitsee työaikajoustot. Ne on hoidettu Suomessa pitkälti asiallisesti, mutta ongelma syntyy työajan ja ansion suhteesta.
– Nuoremmat haluaisivat tehdä enemmän töitä, vanhemmat taas vähemmän.
Kirja on toteutettu Kansan Sivistystyön Liiton ja Vasemmistoliiton yhteistyönä.