Elämme jokaisen päivän kuin huomista ei olisi, sillä mitä tahansa voi sattua meille milloin vain. Saatamme tulla armeijan joukkojen tappamaksi, tai koronaviruksen. Minulla on ystäviä, jotka näin viime viikolla, ja nyt he ovat poissa. Emmekä voi olla varmoja siitä, että meillä on ruokaa huomenna tai ensi viikolla, koska maan taloustilanne heikkenee tällä hetkellä kovaa vauhtia, kertoo Thinzar Shunlei Yi.
Nuoresta tv-juontajasta ja aktivistista Thinzar Shunlei Yistä on tullut kasvot demokratiaa puolustaville protesteille Myanmarissa, jossa sotilaat kaappasivat vallan helmikuussa. Hän antoi Kansan Uutisille haastattelun tuntemattomasta paikasta, jossa hän piileskelee turvallisuutensa vuoksi.
Kansa on protestoinut herkeämättä siitä lähtien, kun armeija kaappasi vallan Myanmarissa. Vallankaappauksen taustalla on spekuloitu olevan Myanmarin armeijan joidenkin johtohahmojen kuten nyt maata johtavan kenraali Min Aung Hlaingin huoli asemansa heikkenemisestä.
Tavoitteena on nimetä, häpäistä ja tuhota naiset. Kuka vain voi joutua uhriksi.
Edellisen kerran armeija kaappasi vallan maassa vuonna 1962, ja sotilasjuntan valta päättyi vasta vuonna 2011. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta Myanmar on ottanut askelia kohti demokratiaa. Armeijalla on kuitenkin ollut vahva asema Myanmarissa jo ennen sotilasvallankaappausta, minkä on taannut sotilasjuntan aikana vuonna 2008 laadittu perustuslaki.
– Emme tiedä tulevasta. Tämän vallankumouksen johtajat eivät tiedä tulevasta tai edes huomisesta. Tiedämme vain, että kamppailemme päivittäin, ja toivomme selviävämme. Meidän täytyy jatkaa elämistä ja vastarintaa. Jatkamme taistelua niin kauan kuin hengitämme, sanoo Thinzar Shunlei Yi.
Vaatimuksena
enemmän kuin vain demokratiaa
Demokratiaa puolustavien protestien johtohahmoiksi ovat nousseet erityisesti nuoret ja naiset. Protesteissa merkittävässä roolissa ovat nuoret sukupolvet, jotka ovat päässeet kokemaan suhteellista vapautta ja demokratiaa maassa viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta Myanmarin historiassa, kun nuoret johtavat demokratialiikettä sotilasjunttaa vastaan. Myös vuonna 1988 opiskelijat aloittivat demokratialiikkeen, joka johti kansannousuun Myanmarissa sotilasjunttaa vastaan.
Burma campaign UK:ssa työskentelevä ihmisoikeusaktivisti Wai Hnin Pwint Thonin isä Mya Aye oli yksi edellistä sotilasjunttaa vastustaneen opiskelijaliikkeen johtajista. Demokratialiike kukistettiin lopulta väkivaltaisesti, ja demokratia-aktivistit kuten Mya Aye tuomittiin useiksi vuosiksi vankeuteen.
– Tällä kertaa ei vaadita vain demokratiaa. Ihmiset vaativat valtakunnallisesti demokratiaa, joka takaa yhdenvertaisuuden riippumatta yksilön sukupuolesta, etnisestä taustasta, uskonnosta tai seksuaalisesta suuntauksesta. Tällä kertaa ihmiset vaativat inklusiivista valtakunnallista demokratiaa. On aika saada naisten oikeudet kuntoon maassa, koska niiden tila on ollut heikko useita vuosikymmeniä. Tällä kertaa mukana on useita ryhmiä vaatimassa heidän oikeuksiaan. Se on mahtavaa maallemme, sillä tarvitsemme niitä asioita ja se on todella tärkeää, Wai Hnin Pwint Thon toteaa.
Yli 60 prosenttia eli enemmistö sotilasjunttaa vastaan protestoivista on naisia.
Myanmarilaiset naiset olivat tärkeässä asemassa jo protesteissa maan itsenäisyyden puolesta ennen toista maailmansotaa. Maassa on enemmän naisia kuin miehiä, mutta naisten aktiivisen roolin taustalla vaikuttaa pelko naisten aseman heikkenemisestä. Edellinen sotilasjuntta heikensi Myanmarissa verrattain vahvaa naisten asemaa, ja maan armeijalla on erityisen naisvihamielinen historia.
– Kaikki maassa protestoimaan lähtevät ihmiset tietävät ottavansa riskin siitä, että saattavat tulla tapetuksi. Naisena sinun pitää henkisesti valmistautua siihen, että kun lähdet protestoimaan, kohtaat paljon kovempaa ja julmempaa kohtelua sukupuolesi vuoksi. Täytyy henkisesti valmistautua siihen, että saatat tulla pidätetyksi ja saatat tulla ahdistelluksi tai raiskatuksi. Siitä huolimatta meillä on niin paljon naisia, jotka ottavat osaa protestiliikkeisiin, Wai Hnin Pwint Thon sanoo.
Kalifornian yliopiston eli UCLA:n antropologian tutkija Seinenu Thein-Lemelson on perehtynyt poliittisten vankien kokemuksiin Myanmarissa. Hän kertoo, kuinka sitä, että on kärsinyt poliittista väkivaltaa, arvostetaan Burmassa, sillä kyse on kärsimyksestä tärkeiden asioiden puolesta. Seksuaalinen väkivalta ja etenkin nuoriin naisiin kohdistettu on ollut eri asia.
Thein-Lemelson huomasi käydessään vuoden 1988 kansannousuun liittyvien aktivistien muistelutilaisuuksissa, että niissä kävi vain miehiä. Useat naiset ovat kadonneet tai jättäneet demokratialiikkeen. Todennäköisesti syynä olivat heidän kohtaamansa rankat seksuaalisen väkivallan muodot. Asiaa ei ole juurikaan käsitelty tai tutkittu, eikä se ole saanut kansainvälistä huomiota.
– Oli tapauksia, joissa nuoria naisia hyväksikäytettiin lakkaamatta vankiloissa pitkiä aikoja, yhä uudestaan ja uudestaan. Kun naiset olivat kuoleman kielissä, heitettiin heidät vanhempiensa kotiin, jotta nämä hoitaisivat tyttärensä takaisin kuntoon. Sitten armeija tuli noutamaan heidät ja hyväksikäyttö jatkui. Kansainvälisessä mediassa oletetaan usein, että armeija on käyttänyt seksuaalista väkivaltaa aseena vain etnisiä vähemmistöjä vastaan. Todellisuudessa he ovat tehneet, mitä voivat ja mitä vain kaikille, jotka ovat vastustaneet heidän auktoriteettiaan, kertoo Seinenu Thein-Lemelson.
Seksuaalinen
väkivalta aseena
Myanmarin armeija on systemaattisesti käyttänyt seksuaalista väkivaltaa aseena konflikteissa vuosikymmeniä, eikä sitä ole kohdistettu vain naisiin. Asia on saanut jonkin verran huomiota armeijan konflikteissa etnisten vähemmistöjen kanssa, kuten rohingya-kansaa vastaan.
Assistance Association for Political Prisoners -järjestön mukaan Myanmarin armeija on tappanut tähän mennessä 1 009 ihmistä ja vanginnut 5 787. Pidätetyt eivät saa oikeusapua, perusterveydenhuoltoa tai mahdollisuuksia tavata läheisiään. Kuulustelukeskuksissa ja vankiloissa naisiin, etenkin vähemmistöryhmiin kuuluviin, kohdistetaan rankkaa sukupuolittunutta väkivaltaa.
Thein-Lemelson pitää erona aiempaan sitä, että nuoria sukupolvia on vaikeampi häpäistä seksuaalisella väkivallalla. Nyt Myanmarin tilanteesta tietoa levittämään on noussut #sisters2sisters-kampanja, joka on tuonut esiin sotilasjuntan erityisesti naisiin kohdistamaa väkivaltaa.
Thinzar Shunlei Yin mukaan armeijaa suututtaa, kun heidän itseään alempiarvoisemmiksi kokemansa naiset uskaltavat uhmata heitä. Hänen mukaansa armeija pyrkii luomaan pelkoa etenkin nuorten naisprotestoijien joukossa. Uhkailua harjoitetaan myös verkossa erilaisissa muodoissa.
– Protestoivien naisten seksielämään liittyviä tietoja tuodaan julkisuuteen. Armeijan väki ja heidän kannattajansa kohdistavat verkossa erityistä vihaa nuoriin naisaktivisteihin. He ovat hakkeroituneet joidenkin naisten tileille ja jakavat sieltä seksielämään liittyviä videoita tai muuta tietoa netissä. Tavoitteena on nimetä, häpäistä ja tuhota naiset. Kuka vain voi joutua uhriksi, kuvailee Thinzar Shunlei Yi.
Nälkäpeli-tervehdyksillä ja
terveyssiteillä armeijaa vastaan
Myanmarin protesteissa ovat näkyneet kansainväliset vaikutteet. Protestiliikkeet ovat ottaneet vaikutteita etenkin muiden Aasian maiden demokratialiikkeistä. Kiinalaisia nationalisteja vastaan suunnatuista meemeistä alkunsa saanut Milk Tea Alliance -liike yhdistää demokratialiikkeitä Hongkongissa, Taiwanissa, Thaimaassa ja Myanmarissa. Liike on tuonut esiin solidaarisuutta ja yhtäläisyyksiä näiden aasialaisten demokratialiikkeiden välille. Liikkeet ovat omaksuneet samoja toimintatapoja ja symboleita kuten Nälkäpeli-elokuvien kolmen sormen tervehdyksen symbolina sorron vastustamiselle. Thinzar Shunlei Yin mukaan maiden demokratialiikkeiden välisen solidaarisuuden vuoksi myanmarilaiset eivät koe olevansa yksin.
Protesteissa on myös vahvasti paikallisia ulottuvuuksia. Naiset käyttävät hameeksi kiedottavaan kankaaseen eli longyiin liittyvää taikauskoa hyväkseen mielenilmauksissa. Joidenkin uskomusten longyin ali kulkeminen vähentää miesten hyvää henkistä voimaa, etenkin jos se koskettaa heidän päälakeaan. Mielenosoittajat ovat ripustaneet longyeja pään päälle paikoissa, joihin he eivät halua armeijan tulevan. Lisäksi mielenilmauksissa on käytetty näkyvästi terveyssiteitä, joihin on koettu liitetyn perinteisesti negatiivisia asenteita.
1980-luvun lopulla protesteissa pidätettyjä naisia pakotettiin menemään oikeuteen kuukautisveren tahrimissa sarongeissa ja longyissa, koska heille ei annettu terveyssiteitä eikä vaihtovaatteita, ja se oli keino nöyryyttää heitä. Nyt mielenosoittajat ovat ottaneet perinteisiä sorron symboleja, naiseuteen negatiivisesti liitettyjä asioita, ja kääntävät niitä päälaelleen tehden niistä voimaantumisen symboleja.
Maahan, joka kärsii jo valmiiksi poliittisesta ja taloudellisesta kriisistä, on myös iskenyt Kaakkois-Aasian pahin koronakriisi. Wai Hnin Pwint Thonin mukaan kansainvälinen yhteisö voisi toimia diplomaattisin, taloudellisin, humanitaarisin tai lainopillisin keinoin sotilasdiktatuuria vastaan, mutta kansainvälisen yhteisön reagointi tilanteeseen on ollut jälleen kerran turhauttavan hidasta.
– On aika ottaa nämä keinot käyttöön sen sijaan, että vain puhutaan, kuinka huolissaan ollaan Burman tilanteesta, vaatii Wai Hnin Pwint Thon.
uutiskirje 
