Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti viime viikolla ulkoministeriön suurlähettiläskokouksessa puheen, jossa hän totesi ilmastonmuutoksen torjunnan olevan ”yksi painavimmista ihmisvelvollisuuksistamme”.
Presidentti on oikeassa. Suomen ja koko maailman suurin haaste seuraavien vuosikymmenten aikana tulee olemaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja sen vaikutusten lieventäminen. Se on ennen kaikkea yhteiskunnallinen haaste, joka tulee vaikuttamaan päätöksentekoon sen kaikilla tasoilla, aina kunnanvaltuustoista Euroopan unioniin.
Viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomi ei voi yksin pysäyttää ilmastonmuutosta. Suomen päästöt ovat maailman mittakaavassa pieniä. Meidän on kuitenkin tehtävä osamme. Presidentti Niinistö sanoi puheessaan, että mahdollisuus vaatia suuremmilta päästäjiltä voimakkaampia toimia edellyttää Suomelta omia tekoja. Tekoja, eikä vain pelkkiä tavoitteita, presidentti painotti, ja tässäkin on helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä.
Emme vähennä päästöjämme yksin, vaan osana Euroopan unionia. 450 miljoonan asukkaan EU:lla on jo huomattavasti leveämmät hartiat ilmastonmuutoksen torjuntaan ja paljon suurempi vastuu koko maailman päästöjen vähentämisestä. Suomen tulisi olla suunnannäyttäjä EU:ssa ja tavoitella unionin laajuisia ilmastotoimia.
Ei ole järkevää ajatella, että ilmastonmuutoksen torjunta olisi joko yksilöiden tai yhteiskunnan rakenteiden vastuulla. Asetelma ei ole joko-tai vaan sekä-että. Suuret muutokset vaativat valtiotason toimia, mutta myös meidän kaikkien on kiinnitettävä enemmän huomiota elintapamme ekologisuuteen esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä, lentomatkailua tai yksityisautoilua.
Ei ole järkevää ajatella, että ilmastonmuutoksen torjunta olisi joko yksilöiden tai yhteiskunnan rakenteiden vastuulla. Asetelma ei ole joko-tai, vaan sekä-että.
Ei kuitenkaan ole järkevää osoittaa sormella maaseudulla asuvaa autoilijaa tai Kanarialle lentävää turistia ja syyttää heitä ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Ilmastonmuutosta ei aiheuta mikään yksi asia, eikä sitä ratkaista yksittäisillä vippaskonsteilla.
Olennaista ilmastonmuutoksen torjunnassa on tehdä päästövähennykset sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Tämä usein toistettu fraasi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei yhteiskunnasta saa tehdä ihmisille kurjempaa samalla kun siitä tehdään ympäristölle kestävämpää. Tuskin kukaan haluaa vähentää päästöjään, jos se tarkoittaa oman arjen muuttumista sietämättömäksi askeesiksi.
Yksityisautoilua on helpompi vähentää silloin, kun kunnassa on toimiva joukkoliikenne, helposti käytettäviä yhteiskäyttöautoja sekä laadukkaat pyöräilyreitit. Lentomatkustamista on helpompi välttää, kun sille on edullisia ja käytännöllisiä vaihtoehtoja. Kasvisruoka on houkuttelevaa, kun se on kaupassa ja ravintolassa halvempi vaihtoehto. Näihin päästään tekemällä sosiaalisesti oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
Me tavalliset ihmiset voimme muuttaa maailmaa. Jokainen kansalainen voi kykyjensä mukaan vaikuttaa siihen, millaista ilmastopolitiikkaa omassa kotikunnassa, Suomessa ja Euroopan unionissa tehdään. Kenenkään ei tarvitse pähkäillä tätä yksin, vaan politiikkaa tehdään yhdessä.
Yhteiskunnalliset muutokset eivät tarvitse tapahtuakseen suurta johtajaa, eikä edistys tapahdu koskaan itsestään. Sen puolesta tulee kamppailla, järjestäytyä, lakkoilla, äänestää ja osoittaa mieltä.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.
uutiskirje 