Gennadi Janajevin johtamasta vallankaappausyrityksestä on käytetty nimitystä ”Vapisevien käsien kapina” ja näin tekee myös Antero Eerola (KU 34/2021). Kaappareiden juopottelun korostaminen vie huomion pois itse pääasialta: Miksi neuvostoimperiumi kaatui?
Haastattelin Janajevia kymmenen vuoden kuluttua kaappauksesta, ja keskustelimme myös vapisevista käsistä. Hän sanoi, etteivät kaapparit ryypänneet vaan pelkäsivät. He olivat ymmärtäneet, ettei kaappaus onnistu ja se saattoi tietää pitkiä vankeusrangaistuksia, jopa kuolemantuomiota.
En väitä, että Janajev olisi puhunut totta. Kovin paljon ei mielestäni paina myöskään pääministeri Pavlovin todistus, että hän ehkä sammui. Rikolliset yrittävät usein lieventää tuomiotaan tällaisilla väitteillä.
Tosiasiassa sillä ei ollut paljon merkitystä, vapisivatko kädet krapulasta vai pelosta. Neuvostoliittoa eivät lopettaneet vapisevat kädet vaan veriset kädet. Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa. Sitä ei olisi pelastanut Gorbatšovin liittosopimus eikä Janajevin kaappauksen onnistuminenkaan.
Neuvostoliitto oli tullut tiensä päätökseen, koska sen olemassaolo perustui valheeseen ja väkivaltaan. Sen johtajilla, Leninillä, Stalinilla, Hruštšovilla ja Brežnevillä oli veriset kädet, eikä imperiumi kestänyt enempää valhetta ja väkivaltaa. Tätä kannattaisi korostaa, kun muistellaan 30 vuoden takaisia tapahtumia.
Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin pyrkii nyt uudistamaan imperiumia vanhoilla keinoilla, valheella ja väkivallalla. Ei sekään onnistu, vaikka hänen kätensä eivät vapisekaan. Ne ovat veriset.
Pekka Lehtonen
Tampere
uutiskirje 
