Yksi suomalaisen työmarkkinapolitiikan kummallisimpia väärinkäsityksiä on poliitikkojen sotkeutuminen työehtosopimusneuvotteluihin. No, onhan näitä nähty keskitettyjen sopimusten aikana – vähän. Silloin tehtiin kolmikantasopimuksia ja yksi kanta oli valtio, käytännössä Raimo Sailas. Kilpailukykysopimus on sotkeutumisen Suomen ennätys.
Liittokierroksella pelko on aiheeton. Hyvin myytti kuitenkin elää. On vaikea ymmärtää, kenen etujen mukaista on jauhaa valheellista väitettä.
Väitteen esittäjät kaivavat ”vaarallisen” esimerkin 14 vuoden takaa: Sari Sairaanhoitajan. Tässä kohdin työmarkkinahistoriaa on tulkittu – lievästi sanoen – luovasti. Kokoomuksen kampanjalla oli varmaankin kannustava vaikutus hoitoalan neuvotteluihin. Neuvottelut käytiin kuitenkin huoneessa, jossa Jyrki Kataisella ei tuolia ollut. Vaalivoiton jälkeen kokoomuksen kiinnostus asiaan hiipui. Sari jouti mennä, se oli tehtävänsä tehnyt. Sarin palkka-asiat ratkaistiin kuntapöydässä. Poliitikoilla oli lievä välillinen vaikutus Sari Sairaanhoitajan palkkaratkaisuun. Erittäin lievä. Erittäin välillinen.
Poliitikoilla ei liittokierroksella ole ollut roolia eikä sitä heille tule.
Varsinainen harhalaukaus oli kirje, jonka SAK:n ja Akavan johtajat lähettivät kansanedustajille ja moittivat työehtosopimusneuvotteluihin sotkeutumisesta. Synti oli se, että 70 kansanedustajaa oli ilmaissut kyselyssä mielipiteensä tulevasta tes-kierroksesta. Osa kansanedustajista ilmaisi mielipiteenään, että hoitoalalla tulisi aikaansaada kunnon palkkaratkaisu. Siitä, että kolmannen ja naisvaltaisimman keskusjärjestön puheenjohtaja Antti Palolaa ei kutsuttu mukaan, voi päätellä erittäin paljon tämän operaation todellisista syistä. Jos rivien välit eivät näy, niin voin auttaa: tavoitteena on estää hoitohenkilökunnan oikeudenmukaiset palkankorotukset.
Onnettomaan kirjeeseen liittyy symbolisella tasolla myös vahva viesti: pari miestä julistaa, ettei naisvaltaisen alan alipalkkausta tule korjata. Tämä ei varmaankaan ollut kirjeen tarkoitus, mutta kyllähän siitä piirtyy suomalaisen palkkatasa-arvon syvin olemus.
Liittokierroksilla usein on tuntunut siltä, että sopimuskorotusten isompana esteenä on naapuriliitto kuin työnantaja. Luulin jo, että tästä pöljyydestä on päästy. Kateus vie kalatkin järvestä. Huonosti on napannut viime aikoina.
Suomalaista työmarkkinajärjestelmää eivät häiritse poliitikot. Kyllä neuvotteluosapuolet osaavat sössiä ihan itse. Työnantajat rikkovat ehjää ja vaihtavat voittavaa kokoonpanoa. Palkansaajapuolella lähdetään sammuttamaa tulipaloa, jota ei ole.
Todennäköistä on, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on tulevalla sopimuskierroksella enemmän kuin keskimäärin. Työnantajapuolen neuvottelija, kaiken nähnyt sopimusasiantuntija, valisti minua aikoinaan tes-neuvottelujen yhteydessä: työnantajille on tärkeintä ennustettavuus ja vakaus. Hän on ollut jo tovin eläkkeellä. Myös tämä viisas näyttää eläköityneen.
Vaikka riskit kierroksen takkuisuuden suhteen ovat kasvaneet, ei ihan sopuisakaan neuvottelukierros ole mahdoton. Täytyy muistaa, että ammattiliitoissa ja työnantajajärjestöissä on rautaista osaamista.
Kirjoittaja on Tehy ry:n ekonomisti. Tehy on sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö.
Kirjoitusta on korjattu 25.10.2021 klo 10.06. Ralf Sund on Tehyn ekonomisti, ei pääekonomisti kuten tekstissä aiemmin virheellisesti luki.
uutiskirje 