Viimeinen sana
Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitonpuheenjohtaja Riitta Mikkola kirjoittaa liiton Kleio-lehdessä omiin kokemuksiinsa viitaten punnittuja ajatuksia sanomalehdestä ja niiden nuorista lukijoista.
Mikkola toteaa alussa pessimistisesti, että ”on vaikea uskoa, että sukupolvet, jotka eivät ole nuorena oppineet lukemaan edes sarjakuvia, alkaisivat joskus nelikymppisinä tilata kotiinsa lehteä. En usko. Sanomalehti on sairas ja turha asiaa on kieltää”.
Mikkola toteaa maailman muuttuvan nyt niin kovaa vauhtia, että vanhemman ikäpolven ihmisten on vaikea pysyä mylläkässä mukana, vaikka vähän pikkupakko olisikin. Hän toteaa, että älytaulut, sosiaalinen media ja interaktiiviset oppimisympäristöt on hallittava, jotta voi ymmärtää nykypäivää ja nykypäivän nuorten ajattelua.
Ennustan, että parempaa on tulossa.
Ei sosiaalinen media hänen mielestään kuitenkaan korvaa tietoa jakavaa mediaa, koska niiden tarkoitukset ovat täysin erilaiset. ”Jostain päivittäinen uutispuuro ja puheenaiheet on saatava.”
Vaikka olenkin lainannut Mattilaa jo pitkään, niin hänen kirjoituksensa jäisi torsoksi, ellei mukaan oteta myös sen johtopäätöksiä. Mattila antaa sittenkin toivoa meille lehdentekijöille, joiden kaikissa tapauksissa on pysyttävä ajassa mukana. Hän heittää vastuuta myös itselleen ja koululle, jonne se ainakin osittain kuuluukin:
”Teinit eivät lehteä lue, mutta heille voidaan koulussa tarjota mahdollisuus oppia. Lehti tulee halvalla suoraan kotiin. Käyttöliittymä on keittiön pöydälle sopiva ja uutiset tarjoillaan sopivissa paloissa. Aamun lehteä lukemalla hallitsee maailman kulkua ja pysyy kärryillä siitä, missä mennään. Sanomalehdestä saa aamuadrenaliinit ja puhuttavaa lounaspöytään. Siksi jatkankin yhä sanomalehtiopetusta ja uskon, että paperisella lehdellä on huomennakin vielä annettavaa.”
Kansan Uutisilla on ollut verkkolehtiversionsa nyt vajaa puolitoista vuotta. Viime syksynä, kun aloimme satsata Viikkolehteen, uudistimme ja monipuolistimme myös verkkosivustoamme. Kokemukset muutaman viime kuukauden ajalta ovat rohkaisevia niin Viikkolehden kuin verkkolehdenkin osalta.
Verkkolehdessä muun muassa keskustelu on käynyt vilkkaana. Tiettyjä lieveilmiöitäkin on, mutta ne ”kuuluvat” olennaisena osa verkkomaailmaan.
Voisi jopa sanoa, että pitkästä aikaa jollakin vasemmistolaisella foorumilla on vihdoinkin syntynyt myös ihan oikeaa debattia. Uskon keskustelukulttuurin kehittyvän ajan myötä entistä enemmän siihen suuntaan, että erimieltä olevaa vastustajaakin kunnioitetaan.
Olemme olleet jonkin aikaa myös omalla fanisivustolla Facebookissa ja kohta myös Twitterissä.
Jokainen uusi ”tuote” etsii oman aikansa sopivaa uomaansa. Niin on tehnyt puolen vuoden aikana paperinen Viikkolehti kuin KU:n verkkolehtikin. Viikkolehteä olemme kehittäneet laajan palautteen pohjalta sen kummemmin muutoksista melua pitämättä. Kiitos palautteesta lukijoillemme! Se on aina tervetullutta.
Verkkolehden osalta otimme ensimmäiseksi tavoitteeksi saavuttaa vuoden sisällä 100 000 vierailua sivustolla kuukaudessa. Melkein onnistuimme aikatavoitteessa. Ensimmäinen kerran 100 000 vierailun kuukausittainen määrä ylittyi nyt maaliskuussa. Eri kävijöitä maaliskuussa oli hieman yli 50 000.
Näihin lukuihin ei tietenkään kannata tuijottaa silmiänsä sokeaksi. Kun trendi on kuitenkin nouseva, niin se kertoo ainakin siitä, että yhä useampi on löytänyt verkkolehtemme. Olemme tietenkin kaukana suuria satsauksia verkkosivustoilleen tehneistä lehtitaloista, mutta poliittiseksi lehdeksi pidän kävijämäärää ihan kohtuullisena.
Verkkolehti, kuten paperinen Viikkolehtikin, on jatkuvan kehityksen tilassa. Kehittelytyö jatkuu tietynlaisena prosessina. Hyväksi koettuja osoita muokataan, uusia elementtejä kehitellään ja ehkä jotkut osat jäävät poiskin tai ainakin muuttuvat.
MTV:n ohjelman koomikkohahmoa Aimo Alamansikkaa mukaellen voisi sanoa, että ennustan: parempaa on tulossa.
uutiskirje 