Maailman finanssimarkkinat ovat entistä pahemmin sekaisin. Yhdysvalloista alkanut rahamaailman myllerrys on iskenyt täydellä voimalla nyt myös Eurooppaan. Islannissa on edetty jo täydelliseen kriisivaiheeseen. Euroopan maissa tehdään pikavauhtia päätöksiä talletusten suojaamisesta.
Toistaiseksi rauhoitteluyritykset eivät kuitenkaan ole tehonneet – ainakaan täydellä voimallaan. Euroalue ei olekaan kriisivapaa.
Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä on edessä. Varovaisimmatkin lausunnonantajat pelkäävät jo pahinta, vaikka tilanne Suomessa ei olekaan kaikkein kriittisin. Jos euroalueella pankkeja alkaa kuitenkin kaatua rytisten, niin siitä on vakavia vaikutuksia varmasti myös Suomeen.
Suomen hallitus on ollut toistaiseksi aika vaitonainen. Maanantaina pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) sentään ilmoitti hallituksen vaativan EU-mailta yhteistä linjaa talletussuojasta. Vaatimus on vähintäänkin oikeutettu, sillä joissakin maissa, kuten Irlannissa, Saksassa, Tanskassa ja Kreikassa, on jo tehty sopimuksia, joilla taataan täydellinen talletussuoja. Ruotsikin tuplasi oman talletussuojansa, joka on nyt kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Eri maiden toisistaan poikkeava linja voi johtaa siihen, että rahaa alkaakin virrata paremman suojan tarjoaviin maihin. Jos pato murtuu, niin virran suuntaa on enää mahdoton pysäyttää.
Suomessakin kriisivalmiutta lienee nostettu vähitellen niin Suomen Pankissa kuin valtiovarainministeriössäkin. Kansalaisia ei kuitenkaan haluta hätkähdyttää ja siksi yleislinjana on hyssyttely ja rauhoittelu. Se tosin voi juuri nyt olla viisastakin, sillä edes kokeneimmat asiantuntijat eivät pysty ennakoimaan, mitä tapahtuu vaikkapa huomenna. Kriisi voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Kovin hyvä merkki ei ole, että Suomessakin pörssi sukeltaa jyrkemmin kuin aikoihin.
Ehkä suomalaispankit ovat oman pankkikriisimme jäljiltä paremmassa kunnossa kuin muualla nyt horjuvat pankit. Liian varma ei kuitenkaan kannata olla.
Meillä taloutta ei kuitenkaan ole rakennettu velkarahan ja unelmien varaan niin kuin esimerkiksi nyt Islannissa.
Kaikenhan piti olla hienosti myös Islannissa, mutta nyt velkarahalla rakennettu talous uhkaa romahtaa kuin korttitalo. Vielä vuosi sitten saarivaltion miljonäärit pyörittivät suomalaisfirmojakin, esimerkkeinä Finnair ja Elisa. Nyt laskun maksajiksi joutuvat Islannissakin ennen muuta valuuttalainoihin ja halpaan korkoon uskoneet tavalliset kansalaiset.
Seuraavaksi Santahamina?
Armeija luopuu muuttuneesta strategiastaan johtuen neljästä Helsingin edustan saaresta, mutta tiukentaa samalla otettaan Santahaminasta. Parin vuoden sisällä nämä neljä niin kulttuurihistoriallisesti kuin luontoarvoltaankin merkittävää saarta avautuvat kaikkien kansalaisten virkistyskäyttöön. Hyvä niin, mutta jatkosuunnittelussa pitää tarkkaan miettiä, miten tulevaisuudessakin voidaan turvata ainutlaatuisen saaristoluonnon säilyminen. Yleisiä hulinapaikkoja saarista ei saa tulla eikä niille myöskään pidä ryhtyä rakentamaan.
Hyvää rakennusmaata Helsinki sitä vastoin saisi armeijan omimasta Santahaminasta. Se niveltyy jo sijainniltaankin luontevasti kaupunkirakenteeseen. Toivottavasti muutaman vuoden päästä armeija on valmis luopumaan siitäkin.
uutiskirje 
