Hallitus sai tiistaina eduskunnassa kuulla kunniansa, kun koko oppositio ryöpytti sitä terveyspolitiikasta. Keskustelu meni – kuten näissä väittelyissä usein käy – osin myös keskinäiseksi nokitteluksi ja sanataiteiluksi.
Hallitus joutui kuitenkin puolustuskannalle, vaikka hallituspuolueiden edustajat yrittivätkin muuttaa mustaa valkoiseksi.
Monien kuntien on tänä päivänä entistä vaikeampi selvitä perusterveydenhuollon palveluista edes kohtuullisesti. Rahaa on yksinkertaisesti liian vähän, jotta terveyskeskusten potilaat voisivat saada kohtuuajassa kunnollista hoitoa ja hoivaa.
Vaikka opposition edustajat pystyivät osoittamaan sosiaali-ja terveydenhuollon valtionosuuksien vähenevän kokonaisuudessaan 158 miljoonalla eurolla, niin peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) vakuutti silti edelleen hallituksen antavan kunnille rahaa enemmän kuin koskaan.
On aika erikoista, että sosiaali- ja terveysasioista vastaava ministeri ei ole tietoinen valtiovarainministeriössä tehdyistä laskelmista. Jos hän taas tietää, mutta sanoo muuta, niin siinä tapauksessa hänen puheensa ovat vieläkin omituisempia.
Terveydenhuoltoasioissa yksi jos toinenkin kokee olevansa asiantuntija. Yksittäisen kansanedustajan on kuitenkin vaikea asettua sellaisen potilaan asemaan, joka joutuu tuntikausia odottelemaan terveyskeskuksessa lääkäriä, jos sellainen sattuu olemaan vuorossa. Kansanedustajan voi olla hankala samaistua myöskään sellaiseen potilaaseen, joka joutuu hakeutumaan kymmenien tai jopa sadankin kilometrin päähän saadakseen päivystyshoitoa akuuttiin tarpeeseen.
Terveyden ja sairauden hoitoon liittyvät asiat ovat – jos mitkä – keskeisiä teemoja myös kunnallisvaaleissa. Ilman rahaa palvelut eivät parane, terveyserot vain lisääntyvät. Sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus kasvaa. Sen tietää niin hallitus kuin oppositiokin.
Hallitus joutuu tietysti miettimään, mihin se ensisijaisesti haluaa valtion rahaa panostaa. Välikysymyskeskustelun perusteella kävi selväksi, että hallituspuolueilla ensisijainen kohde ei ainakaan ole terveydenhuolto – valitettavasti.
Asuntokauppa yskii
Vanhojen asuntojen hinnat ovat laskeneet kovaa vauhtia viime keväästä alkaen. Kiinteistövälittäjät pitävät hintojen laskuvauhtia jopa rajuna. Suomalainen asuntojen hintakupla on puhkeamassa. Suomessa vauhti ei ole ollut – onneksi – ihan niin raju kuin Yhdysvalloissa tai useissa Euroopan maissa, mutta hintojen laskulla alkaa meilläkin olla seurannaisvaikutuksia.
Kun asuntokauppa pysähtyy, se vaikuttaa myös uusien asuntojen tuotantoon. Uudetkin vapaan rahan asunnot jäävät myymättä eli asuntotuotanto näyttää lamautuvan kohta miltei kokonaan, jolleivät valtio ja kunnat tule apuun. Nyt olisi sopiva hetki käynnistää sosiaalista asuntotuotantoa, sillä kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on jatkuvasti huutava pula.
uutiskirje 
