Rautatieliikennöintiä harjoittavan VR:n ylin johto eroaa. Sekä yhtiön pääjohtaja Henri Kuitunen että hallituksen puheenjohtaja Antti Lagerroos jättävät yhtä aikaa paikkansa käytettäväksi. Erosivatko he yhtä aikaa itse siksi, että olisivat muuten joutuneet erotetuiksi?
Tilanne on poikkeuksellinen. Vastaavaa kahden johtajan yhtäaikaista eroa ei Suomessa ole aikoihin tapahtunut. Kuitunen sanoo itse jatkavansa huhtikuun lopulle saakka, mutta niin tuskin tapahtuu.
Johtajapaon perimmäisiä syitä voi vain arvella. Eroanomuksensa jättäneet johtajat eivät itse suoraan niitä kerro, vaikkakin listaavat tahot, joiden kanssa yhteistyö on sujunut hyvin. Lagerroos on kaksikosta suorasanaisempi. Hänen mielestään ”konsernin hallituksella on liian vähäiset vaikutusmahdollisuudet yhtiön kannalta keskeisiin päätöksiin”.
Kuka tai ketkä estävät VR:n strategista johtamista, sitä Lagerroos ei ainakaan tiistaina kertonut. Ilmeisesti taustalla ovat kuitenkin erimielisyydet toiminnan kannalta keskeisen liikenne- ja viestintäministeriön ja ministeri Anu Vehviläisen (kesk.) kanssa.
Kyse on ainakin vaunutilauksiin liittyvistä erimielisyyksistä. VR ei ole ollut halukas tilamaan vaunuja Otamäen Transtechin tehtaalta. Kauppaa on pidetty hallituksessa – samoin oppositiossa – tärkeänä Kainuun työllisyydenkin takia.
Liikenneministeri on myös vaatinut VR:ltä selvityksiä toistuvista liikenteen häiriötilanteista ja myös muun muassa junien jatkuvista myöhästelyistä. VR on sysännyt myöhästely- ja vakavat liikenteen katkeamiset omana yhtiönään toimivan Ratahallintokeskuksen harteille. Huonosta palvelusta kärsivät kansalaiset ovat kuitenkin kohdistaneet kiukkunsa nimenomaan VR:ään, sillä sen junillahan matkustus tapahtuu.
Johtajakaksikon ero tuli joka tapauksessa yllätyksenä. Varsinkin Kuituselta olisi tässä tilanteessa ollut rohkea veto, jos hän olisi samalla kertonut ottavansa vastuun rautatieliikenteen kansalaisille aiheuttamista ongelmista. Näin teki äskettäin niin hänen kollegansa kuin vastaava ministerikin vakavan junaturman jälkeen Unkarissa.
VR:n johto saattaa eroamalla kiertäen tunnustaa yhtiön epäonnistumiset, vaikka syyttävä sormi koko ajan kohdistetaankin radoista, liikenteen ohjauksesta ja valvonnasta sekä ratojen rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaavaan Ratahallintokeskukseen. Siltä se ainakin näyttää julkisuudessa.
Onko kunnissa rahaa?
Niin keskustan kuin kokoomuksenkin ministerit vakuuttelevat tämän tästä, että kuntatalous on kunnossa ja kunnilla on kyllä rahaa. Kuntatalouden asiantuntijat toteavat kuitenkin Helsingin Sanomissa (20.10.), että tilanne vaihtelee suurestikin kunnittain ja valittavat valtuutetut joutuvat varautumaan tiukkaan taloudenpitoon, kun talouskasvu hidastuu ja työllisyys uhkaa heiketä. Samaisessa jutussa kerrotaan peräti 155 kunnan tilinpäätöksen olevan alijäämäinen eli kunta syö enemmän kuin tienaa.
Aika moni – ainakin melkoinen enemmistö – näistä alijäämäisistä kunnista nimenomaan on keskusta- tai kokoomusvetoisia. Mitenkähän tässä näin on oikein päässyt käymään, kun kunnilla ministereidenkin vakuutusten mukaan kuitenkin pitäisi olla sitä rahaa? Eivätkö ministereiden puoluetoverit osaakaan hommiaan?
uutiskirje 
