Suomen keskustassa kiehuu. Puheenjohtaja Matti Vanhanen haluaa tosin antaa ulospäin sellaisen kuvan, ettei mistään vakavasta ole kysymys ja kaikkien pitää vain rauhassa odottaa seuraavaa vuoden 2010 puoluekokousta.
Puolueen raju tappio kunnallisvaaleissa varsinkin Keski- ja Pohjois-Suomessa oli kuitenkin niin veret seisauttava, että keskustelun kiivain vaihe on ehkä vielä kokematta. Puolueen valtuuskunnan kokouksessa Järvenpäässä lauantaina puoluejohto, erityisesti puoluesihteeri Jarmo Korhonen, sai kuulla kunniansa, mutta ilman kritiikkiä ei jäänyt Vanhanenkaan. Erovaatimuksia ei kuitenkaan julkisesti esitetty, vaikka niitäkin sinkoili kokoussalin käytävillä.
Viime kesän puoluekokouksessa keskustan ”maakuntien Suomen” kenttäväki antoi jatkopestin jo tuolloin pahasti ryöpytetylle Korhoselle. Puoluesihteeri on kunnostunut sen jälkeen sillä, että hän on arvostellut oppositiomaisin sanakääntein hallitusta. Keskusta menikin kuntavaaleihin ”kahden kärjen” taktiikalla. Selkeän linjan puuttuminen sekoitti osan puolueväestäkin ja hedelmät korjasi hallituskumppani kokoomus. Perussuomalaiset hyödynsivät myös osaltaan keskustalaisten protestia.
Vanhanen ja Korhonen ovat niin henkilöinä kuin toimintatavoiltaan milteipä toistensa vastakohtia. Molemmilla on vankat taustajoukkonsa, mutta myös tiukat vastustajansa. Siksi ei tarvitse olla kovinkaan lahjakas ennustaja, jos arvioi puolueen sisäisen tilanteen vielä kärjistyvän ennen puoluekokousta. Sillä voi olla vaikutuksia myös hallituksen työskentelyyn.
Onko Vanhasen pelastus sittenkin se, että kiivain kiukku keskustan huonosta vaalituloksesta kohdistuu Korhoseen?
Puoluesihteeri Korhonen on toisaalta niin monissa liemissä keitetty puoluejyrä, että ei hänkään ilman taistelua antaudu. Vaikka keskustan järjestökoneisto onkin tänä päivänä vain muisto menneiltä ajoilta, niin viime puoluekokouksen tapahtumat kertovat, että Korhonen tukijoukkoineen pystyy hankalassa tilanteessa kääntämään tappion voitoksi.
Sisäiset linja- ja henkilötaistelut syövät aina puolueen uskottavuutta. Siitä on paljon käytännön kokemusta ennen muuta poliittisen kentän vasemmalta laidalta. Suuren puolueen valtataistelu ja etenkin sen lopputulos heijastuu aina koko yhteiskuntaan.
Halvalla saa
Polttoaineiden hinnat ovat yhä jyrkässä laskussa. Dieseliä saa taas alle eurolla litran. Bensiinilitrakin maksaa nyt noin viisikymmentä senttiä vähemmän kuin pahimmillaan joskus kesällä. Myös asuntojen hinnat ovat kääntyneet laskuun. Polttoaineiden ja asuntojen hinnat olivat pääsyitä kesällä siihen, että inflaatio harppasi reilusti yli neljän prosentin.
Monet hinnat nousivat ja pääperusteluina korotuksille olivat yleensä kuljetuskustannusten nousu, jonka taustalla taas oli raakaöljyn huippuhinta. Nyt raakaöljy on erityisen halpaa. Alkavatko hinnat siis kautta linjan laskea? Tuskinpa vain, mutta aivan varmasti kohta kuluttajia aletaan varoitella yleisestä hintojen laskusta eli deflaatiosta, jonka sanotaan vähintäänkin hyydyttävän kotimarkkinat – ja siitähän olisi nykyisessä suhdannetilanteessa huonot seuraukset.
lehti 