Viime vuosina kotimaiset uutuudet ovat vyöryneet Kansallisteatteriin.
Kansallisteatterin tämän kevään ohjelmistoon kuuluu kaksi kotimaista kantaesitystä. Helmikuussa ensi-iltansa saa Otso Kauton isien ja tytärten välisestä suhteesta kertova Tyttö tuli, sekä Kari Hotakaisen ja Juha Lehtolan Kuka kukin on. Hotakaisen ja Lehtolan näytelmä kommentoi globaalisti maailman tilannetta näyttäen samalla, kuka pyörittää ketäkin tässä suomalaisessa lintukodossa.
– Teatteri niin kuin taide yleensä käsittelee aina tavalla tai toisella yhteiskunnan todellisuutta, muistuttaa sanoo Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja Maria-Liisa Nevala.
Perhedraamaa
kahdessa ajassa
Tennessee Williamsin 1930-luvulle sijoittuva näytelmä Lasinen eläintarha kuvaa monilta osin tätä päivää. Yksinhuoltajaäidin kamppailu laman keskellä, valintojen runsaus, yksinäisyys, ahdistus ja pelko ovat tuttuja ilmiöitä tässäkin päivässä.
Kolmatta kertaa Kansallisteatterissa esitettävä Lasinen eläintarha on Liisa Mustosen Teatterikorkeakoulun ohjaajanopintojen lopputyö.
Tuoreempaa perhedraamaa edustaa Simon Stephensin kirjoittama Avara on tämä ranta. Näytelmä asettaa rinnakkain kolmen sukupolven asenteet ja näkemykset tässä ajassa.
Molemmat näytelmät saavat ensi-iltansa maaliskuussa.
– Vaikka Suomessa ollaan ylpeitä siitä, että teatterilla on vuodessa 3,5 miljoonaa katsojaa, se ei tarkoita sitä, että niin monta ihmistä kävisi teatterissa. Paljon pienempi joukko kansoittaa esitykset, Nevala muistuttaa.
– Taiteeseen kuuluu rohkeus ja pelkäämättömyys. On uudistuttava, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Suomalaisen teatterin tukijärjestelmä on maailman huippuluokkaa, ja uskon sen kestävän tämänkin taloudellisen kriisin.
– Juuri se velvoittaa meitä kehittämään saamaamme perintöä. Populistinen mielistely ei kuulu taiteeseen. On luotettava valitsemaansa suuntaan silloinkin, kun julkinen mielipide vaatii jotain muuta, hän kiteyttää.
uutiskirje 