Unga Teatern, Lillklobb-näyttämö. Selma Lagerlöf: Peukaloisen retket. Suomennos: Hannu Mäkelä. Ohjaus: Christian Lindroos. Lavastus ja puvustus: Janne Siltavuori. Valot ja äänet: Jukka Hannukainen. Rooleissa: Gogo Idman, Kristian Thulesius, Nina Jääskeläinen, Frank Skog, Mika Fagerudd, Ylva Edlund.
Unga Teaternin toteuttama Peukaloisen retket on hyvin fyysinen kokonaisuus, jossa näyttelijöitä ei päästetä helpolla. On jo lähtökohtaisesti haastavaa saada mahtumaan koko tarina kahteen tuntiin.
Oman haasteensa näytelmään tuo vielä se, että varsin suuri osa kohtauksista tapahtuu lentäessä. Peukaloisen retket kuitenkin onnistuu hyvin kaikista haasteista huolimatta.
Christian Lindroosin ohjauksessa ei ole tyhjiä välissä, vaan näytelmä etenee koko ajan.
Lapsille ja aikuisille
Peukaloisen retket on koko perheen näytelmä, sen huumori ja hahmot puhuttelevat niin aikuista kuin lastakin. Aivan pienimmille se kuitenkin on turhan jännittävä. Lisäksi yli kaksi tuntinen näytelmä vaatii katsojaltaan hyvää keskittymiskykyä.
Vakavien luonnonsuojelu- ja oikeudenmukaisuusteemojen rinnalle on nostettu hersyvää huumoria, joka keventää näytelmää hienosti.
Peukaloisena seikkailee Gogo Idman, joka kykenee hyvin pienieleisesti käymään läpi koko tunteiden kirjon.
Frank Skog pahansisuisen Smirre -ketun roolissa on loistava. Skog ottaa roolistaan kaiken irti. Lapsille Smirre aiheuttaa jännitystä ja sydämentykytyksiä, mutta aikuisille hänen toilailunsa ovat loistavaa viihdettä. Siinä missä Martti pyrkii esiintymään hyvinkin vastuullisena hahmona, kaihtaa Smirre kaikkia siihen suuntaan viittaavaakaan.
Marttia esittävä Mika Fagerudd on roolissaan sympaattisen yksinkertainen ja naiivi.
Kaikkia paimentavana ja yhdessä pitävänä voimana toimii villihanhiparven johtaja, Akka Kebnekaiselainen. Akan roolissa on Ylva Edlund.
Pohjimmiltaan Peukaloisen retket on kasvutarina, vaikkakin sitä on höystetty niin maantiedolla kuin luonnonsuojelullakin.
Rekvisiitan juhlaa
Janne Siltavuori on luonut upeat puitteet tarinalle. Lavastus on varsin toimivaa ja kekseliästä, mutta etenkin puvustus on onnistunutta. Varsin ihmismäisillä vaatteilla ja asusteilla on onnistuttu luomaan vaikutelma muun muassa hanhista, jopa siinä määrin, ettei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa heidän hanheuttaan.
Hienosti toteutettuna on myös lavasteiden muuntelu. Katsojaa ei aliarvioida vaan vaihdot tehdään niin, että ne ovat täysin nähtävissä.
Mukaansa tempaava näytelmä tosin pitää mielenkiinnon muualla, kuin lavasteiden katselussa.
Jukka Hannukaisen luoma äänimaailma on varsin mallikas ja antaa Peukaloisen retkille lisää syvyyttä, mutta äänen taso nousee välillä todella kovaksi. Myös Hannukaisen luoma valomaailma tukee näytelmän kulkua.
uutiskirje 
