KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Elokuvat

Kansanluonne ei ole geeneissä

Ida (Amira Khalifa) ja suomalaisista suomalaisin harrastus: pilkkiminen, yksin.

Ida (Amira Khalifa) ja suomalaisista suomalaisin harrastus: pilkkiminen, yksin.

Ohjaaja Lenka Hellstedt tarttui Riikka Ala-Harjan tarinaan, koska se antoi mahdollisuuden tutkia suomalaisuutta. Tarinan muututtua elokuvaksi suomalaisuus pakenee yhä määritelmiä.

ANNA PAJU
23.1.2009 6.00

Maata meren alla -elokuva etsii suomalaisuutta berliiniläisestä saunasta

Ida (Amira Khalifa) on aikuinen, nuori nainen, mutta asuu yhä adoptioäitinsä Katin (Marja Packalén) luona. Hän hakee töitä kehnolla menestyksellä ja haluaa elämässään eteenpäin.

Ystävänsä Villen (Matti Ristinen) rohkaisemana Ida löytää itsestään voiman lähteä liikkeelle – Berliiniin. Samalla hän saa mahdollisuuden todistaa äidilleen, että pärjää omillaan.

Tässä lyhykäisyydessään Maata meren alla -elokuvan tarina. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Lenka Hellstedt, ja se perustuu Riikka Ala-Harjan samannimiseen romaaniin.

Ohjaaja Hellstedt kiinnostui Ala-Harjan romaanista jo ennen sen julkaisemista.

– Kuulin kirjasta, joka kertoo monista minua koskettavista teemoista. Kuten ristiriidasta kaukokaipuun ja todellisen elämän välillä. Olen itse miettinyt monesti, miksi en nuorempana muuttanut ulkomaille, vaikka sitä monta kertaa suunnittelin.

– Romaanin ja elokuvan äiti Kati puolestaan on minulle on kauhuskenaario siitä, millainen äiti en halua halua olla. Äiti, joka ei osaa päästää jo aikuisista lapsistaan irti, vaan takertuu heihin.

Irti päästäminen ja pääseminen, vapautuminen ja rohkaistuminen ovat ohjaajan mielestä elokuvan keskeinen viesti.

– Että uskaltaa tehdä sen yhden, ratkaisevan teon, sen sijaan että hiljaa hyväksyy ne kortit, jotka on saanut.

Suomalaisempi
ulkomailla

Lenka Hellstedtistä on kiinnostavaa pohtia, mitä on suomalaisuus. Siitä hän ainakin on varma, ettei kansanluonne ole geeneissä.

– Sen osoittavat selkeästi myös viimeisimmät tutkimukset. Eri puolilla maailmaa arvostetaan erilaisia asioita ja luonteenpiirteitä ja niitä ryhdytään vahvistamaan lapsessa heti syntymästä lähtien.

Suomalaisuuden ”periytyminen” ympäristön kautta näkyy Hellstedtin mukaan myös hänen omissa adoptiolapsissaan.

Hellstedt on myös kokenut saman kuin Ida: ulkomailla tuntee itsensä erityisen suomalaiseksi.

– En ole pitänyt itseäni tyypillisenä suomalaisena eli sisäänpäin kääntyneenä. Maailmalla kuitenkin huomaan rentoutuvani paremmin yksin kuin ihmisten kanssa rupatellessa. Näitä piirteitä käsitellään myös elokuvassa, mutta karrikoidusti.

Ida hakeutuu Berliinissä saunaan ja hiljaisuuteen, yksin.

Hellstedt myöntää, ettei tyypillistä suomalaista voi kuvailla. Kun sitä ryhtyy määrittelemään, se haihtuu.

Kaikissa meissä on jotain ”epätyypillistä”, niin myös elokuvan henkilöissä. Ada on adoptoitu Suomeen Afrikasta, Kati itsellinen adoptioäiti ja Adan ystävä Ville homoseksuaali.

– Silti he painivat ihan tavallisten ongelmien kanssa.

Monikulttuurinen
Suomi

– Tämän päivän nuorten Suomi on ihan erilainen kuin sukupolvi sitten, paljon värikkäämpi, sanoo Hellstedt.

Hän toivoo elokuvansa toimivan päänavauksena: että uussuomalaiset alkaisivat näkyä enemmän julkisuudessa, elokuvissa, televisio-ohjelmissa. Ei maahanmuuttajina, adoptiotarinoina ja poikkeuksina, vaan ihmisinä ja suomalaisina.

Maata meren alla -elokuvan tapahtumat sijoittuvat suomalaiseen pikkukaupunkiin ja Berliiniin. Kun käsikirjoitusversioita luetettiin saksalaisilla yhteistyökumppaneilla, paljastui mielenkiintoisia kulttuurieroja.

– Tarinan alku, jossa on talvi suomalaisessa pikkukaupungissa ja siellä kävelee tämä tummaihoinen tyttö, suomalaiset ymmärtävät heti kontekstin ja sen, että luultavasti tyttö on siellä yksinäinen, eikä oikein kuulu joukkoon.

– Saksalaiset eivät tajunneet tätä ollenkaan, he ihmettelivät, että mikä sillä on? Miksi se on yksinäinen? Siellä monikulttuurisuus on kuulunut katukuvaan niin paljon kauemmin.

Tässä tarinassa on kuitenkin kyse ihmisestä, ei Idan ihonväristä. Sen ehkä huomaa alussa, mutta pikkuhiljaa se haihtuu. Sitten päästään inhimillisen elämän kysymyksiin, jotka ovat yhteneväiset kaikkialla maailmassa.

Kuten ihmisten kohtaamattomuus.

Tavallinen
Kati

– Tänä aikana, kun jokaisen pitäisi olla aivan tavaton henkilö, Kati on hirvittävän tavallinen, kuvailee näyttelijä Marja Packalén roolihahmoaan, Idan äitiä.

– Nyt pitäisi olla temperamenttia ja valmiutta ja uteliaisuutta. Sellaisen tavoittelussa on jotain epätoivoista. Tämä aikaa tuottaa ihmisille kuvan, että elämän pitäisi olla jotain tavatonta.

Packalén tunnistaa sekä Katissa että koko elokuvan niukassa tyylilajissa itsensä, ja suomalaisuuden. Kati on tehnyt uhrauksen, joka määrittää hänen koko elämänsä. Se voi Packalénin mielestä johtua joko elämänpelosta tai elämän suorittamista.

– Suomalaiseen tyyliin asioita ei pureta; ei puhuta eikä näytetä tunteita. Siinä mielessä elokuvan kuva suomalaisuudesta ei ole hirveän mairitteleva.

Kati ei nosta konfliktia, ilmaisee kyllä mielipiteensä, mutta ei tee mistään numeroa. Siihen Marja Packalén sanoo samaistuvansa.

– Olen huono riitelemään. Siinäkin on jotain suomalaista. Jos olisi sen osannut, elämäni olisi muotoutunut ihan toisella tavalla. Riidellessä täytyy tuoda itsensä rehellisesti esille, silloin ilmaisee mikä on. Jos ei osaa riidellä, on aina jonkun kuoren alla.

Syyllistyvä
kansa

– Kun ajattelen omia vanhempiani, varsinkin isääni, hän oli hyvin pidättyväinen, vaikka sisällä oli varmasti hirveästi asioita. Ihmisten elämäntapa on Suomessa hyvin tarttumaton. Tehdään asioita, mutta pysytellään kuitenkin irti.

Mieluummin päivystetään tiepalvelun vapaaehtoisena Katin tapaan kuin tartutaan omiin henkilökohtaisesti kipeisiin asioihin.

Packalén pohtii, että tarttumattomuuden takana on syyllisyys, jonka hän itse kolmen lapsen äitinä hyvin tunnistaa.

– Aina jos lapsella on vaikeaa, minä ainakin koen, että herranjumala, olen tehnyt kaiken päin helvettiä. En pureudu suoraan siihen, että mikä nyt on ja mitä voisin tehdä, vaan käperryn itseeni. Me olemme syyllistyvä kansa.

Ida kuvailee elokuvassa äitiään naiseksi, joka aina meni kohti asioita, ei niistä poispäin.

– Teoreettisesti olemme valmiita tekemään kaikenlaista ja tiedämme mikä on tärkeää, ollaan valveutuneita. Mutta se syvin; omat tunteet, oma sisin, jää kuitenkin sivuun. Ei osata olla kokonaisina omassa elämässä.

Ensimmäisen katsomiskerran jälkeen Packalén ei osaa elokuvaa oikein arvioida. Kokemus on liian lähellä.

– Sitä tuijottaa vain omaa suoritustaan.

– Mutta minua miellyttää elokuvan maailma: ihana Berliini, tehtaassa työskentelevät naiset ja adoptiotytär, joka on kuin kuka tahansa suomalaistytär. Ne ovat arvoja sinänsä.

Ja kuin kuka tahansa tytär, hakee Idakin paikkaansa maailmassa. Hän ei kuitenkaan alistu annettuihin olosuhteisiin, vaan löytää itsestään voimaa ja rohkeutta tavoitella jotain enemmän.

Maata meren alla elokuvateattereissa 23. tammikuuta alkaen.

ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Hinduille pyhä Jamuna-joki vaahtoaa valkoisena saastumisen seurauksena.

Invisible Demons tuo ympäristökatastrofin iholle

Elokuvassa tunturit mielletään nukkuviksi jättiläisiksi.

Nukkuvat jättiläiset heräävät – Tunturin tarina on hyvä päätös luontofilmitrilogialle

KAVI esittää Helsingissä Kino Reginassa joulukuussa viisi Šukšinin elokuva. Niistä yksi on Me poikamiehet.

KAVIn Šukšin-elokuvien sarja käynnistyy joulukuussa – ”Teemana elokuvissa on usein maalaisuus, siperialaisuus ja nyrjähtänyt syrjäytyneisyys”

Ohjaaja Juho Kuosmanen sanoo, että hänen elokuvansa ja Rosa Liksomin kirja ovat itsenäisiä eri teoksia, mutta sielunkumppaneita keskenään. Kuvassa Kuosmanen pääosanesittäjä Seidi Haarlan kanssa kuvausjunassa.

Ohjaaja Juho Kuosmanen Hytti nro 6:sta: ”Molemmat teokset ovat muiston kaltaisia”

Uusimmat

Zimbabwelainen pienviljelijä Migren Matanga hirssipellollaan.

Zimbabwessa pienet jyvät pelastavat maanviljelijän päivän

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela.

Vasemmistoliiton Minja Koskela käy läpi politiikan kevätkautta KU:n kesähaastattelussa: “Kyllä siinä käytiin koko tunneskaala läpi”

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

Emmi Kyytsösen suunnittelema kansi vetää mukaansa Tatiana Elfin Huijarin hyytävään maailmaan.

Tatiana Elf aukoo uusia uria suomitrilleriin pätevässä esikoisessaan Huijari

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Rukoilen: Älä äänestä demareita

 
02

Velkaongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan käppyröillä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua

 
03

Pääkirjoitus: Kyse on kokonaisturvallisuudesta – Kuolleella planeetalla ei tehdä mitään ohjuksilla, miljardiomaisuudella ja velattomalla julkisella taloudella

 
04

Orpon hallitus leikkaa erityisesti nuorilta: Varsinkin opiskelijat ovat köyhtyneet

 
05

KU listasi Suomen vaikuttavimmat vasemmistolaiset – Katso 10 nimeä

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Noora Kotilaisen kolumni: Tappaminen sodassa on juridisesti oikeutettua, mutta lopulta yksilö on yksin tekojensa kanssa

29.06.2025

Samuli Laihon trilleri Pelon piiri on juuri niin jännittävä kuin sen nimi lupaa

28.06.2025

Rukoilen: Älä äänestä demareita

28.06.2025

Käännekohtien kevät – Mitä jäi mieleen politiikan alkuvuodesta 2025?

28.06.2025

Väinö Linnan klassikko valtaa Pyynikin

27.06.2025

Neljä nostoa sotilasliiton huippukokouksesta – Nato suostui Trumpin saneluun

27.06.2025

Toisenlaista väenmusiikkia – iskelmällisyyden, ryyppylaulujen ja popin nollari

27.06.2025

Velkaongelmaa ylläpidetään ja ratkotaan käppyröillä, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua

27.06.2025

33-vuotias vasemmistolainen on vahvoilla New Yorkin seuraavaksi pormestariksi – Näin KU:n toimitus analysoi tilannetta

26.06.2025

Vasemmistoliitto kiittää Helsingin kunnianhimoista ilmastotavoitetta: Päästöt 85 prosenttia alas viidessä vuodessa

26.06.2025

Orpon hallitus leikkaa erityisesti nuorilta: Varsinkin opiskelijat ovat köyhtyneet

25.06.2025

Pääkirjoitus: Kyse on kokonaisturvallisuudesta – Kuolleella planeetalla ei tehdä mitään ohjuksilla, miljardiomaisuudella ja velattomalla julkisella taloudella

25.06.2025

Vaalirahalakia voi rikkoa ilman rangaistusta eikä rahoja tarvitse palauttaa

24.06.2025

Uusi yritys: Eheytyshoitojen kielto tuodaan eduskunnan käsittelyyn

24.06.2025
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Onko nuorille tarjolla muutakin kuin sodanajan sijoituspaikka?

16.06.2025

Miltä antifasistinen ulkopolitiikka näyttää?

19.05.2025

Tiede luo toivoa, kun maailma myllertää

17.04.2025
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään