Ranskassa alkoi eilen illalla koko torstaipäivän kestävä suurlakko, jossa ovat ensimmäistä kertaa vuosiin yhdessä sekä yksityisen että julkisen sektorin kaikki ammattiliitot.
Ranskaankin on iskenyt talouskriisi, josta ennustetaan historian pahinta ja pisintä. Kuluttajien ostovoima on laskenut, yritys toisensa jälkeen ilmoittaa tuhansista ja taas tuhansista irtisanomisista. Työttömien määrä kasvaa huimaa vauhtia, kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat köyhtyvät entisestään ja jopa tähänastisilta kriiseiltä säästynyt keskiluokka on vähentänyt kulutustaan ja luopunut mm. uuden auton ostosta.
Presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti vuosi sitten, ettei sosiaaliturvaa voi parantaa, sillä ”valtion kassa on tyhjä”. Kun Ranskan suurpankit, auto- ja lentokoneteollisuus uhkasivat romahtaa kriisin alettua, kymmeniä miljardeja euroja irtosi kuitenkin näiden pelastamiseksi.
Presidentti toki närkästyi yritysten kultaisista kädenpuristuksista ja pörssimeklareiden huimista bonuksista vaatien käytännön tervehdyttämistä. Myös työnantajaliiton Medefin puheenjohtaja Laurence Parisot alkoi pistää järjestöään kuriin vaatimalla liiketoimintaan moraalia.
Ranskassa on ollut tänä vuonna jo useita rajoitettuja lakkoja lähinnä paikallisliikenteessä. Ne ovat yleensä yllätyslakkoja, joilla protestoidaan liikennevälineissä toistuvaa väkivaltaa ja bussinkuljettajiin kohdistuvia uhkauksia vastaan.
59 minuutin
pätkälakko
Lähijunaliikenteessä Pariisista länteen päättyi äskettäin kuukauden kestänyt uudentyyppinen lakko, jossa lakkoilijat käyttivät hyväkseen lain porsaanreikää. Sosialisti François Mitterrandin aikakaudella vuonna 1982 säädetyn lain nojalla 59 minuuttia lakkoilevan palkasta pidätetään huomattavasti vähemmän kuin kokonaisen tunnin lakosta.
Mutta kun Sarkozy alkoi vähätellä lakkojen näkyvyyttä, ay-liike päätti näyttää voimansa jättimielenosoituksilla, joita pidetään tänään ympäri Ranskaa. Niissä vastustetaan paitsi Sarkozyn politiikkaa, myös tämän lupaamaa ja kiivaasti ajamaa pakollista vähimmäisliikennettä lakkojen aikana. Tässä ei ole vielä onnistuttu.
Ranska tunnetaan maana, jossa ensin lakkoillaan ja vasta sitten neuvotellaan. Voimasuhteet punnitaan mielenosoitusten voimalla ja lakkoilijoiden määrällä. Tämän päivän lakosta odotetaan suurinta sitten vuoden 2006, jolloin opiskelijoiden valtaisat katumielenosoitukset saivat hallituksen vetämään takaisin nuorten työsopimuksia koskevan lain.
Äskeisen mielipidetiedustelun mukaan 69 prosenttia ranskalaisista pitää lakkopäivää oikeutettuna.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei Ranska suinkaan pysähdy kokonaan. Mutta lento-, juna- ja paikallisliikenne joko toimii hyvin, toimii osittain tai sitten ei toimi.
Esimerkiksi Pariisin bussiliikenteeseen ei odoteta häiriöitä, sen sijaan Roissyn ja Orlyn lentokenttien välillä liikennöivä RER-paikallisjuna kulkee vain silloin tällöin. Julkisen sektorin sairaaloiden toiminta todennäköisesti hidastuu, mutta ei pysähdy. Kouluissa yritetään järjestää ainakin pienimmille päivän ajaksi hoitajat, mutta se ei aina onnistu. Valtion postilaitoksessa lakkoillaan ja jopa Pariisin kansallisteatterissa.
Solidaariset
sähköteknikot
Ainoastaan valtion sähkölaitoksen EDF:n Lounais-Ranskassa työskentelevät teknikot eivät lakkoile. Alueella oli viikko sitten hurja myrsky, jonka takia tuhannet kotitaloudet ovat yhä ilman sähköä. Silti EDF:n teknikot ilmoittivat olevansa ”sydämellään mukana lakossa”.
Tilanne voi vaihtua tunnista toiseen, eikä kukaan voi taata juuri tietyn junan lähtöä. Ranskalaiset matkustajat ovat tähän jo tottuneet, ulkomaalaisten on usein vaikea käytäntöä ymmärtää.
Ranskan ainoat totaaliset lakot olivat vuonna 1968, jolloin koko maa lamaantui.
uutiskirje 
