Musiikkiteatteri Palatsi. Peter Stone: Piukat paikat. Musiikki: Bob Merrill, Jule Style. Ohjaus: Petri Lairikko. Lavastus ja puvustus: Jukka Rintala, Matti Vaskelainen. Koreografia: Riikka Korpi. Valot: Hannu Naamanka, Matias Osanen. Rooleissa : Marika Krook, Otto Kanerva, Miro Honkanen, Veera Degerholm, Markus Myllyniemi, Ahti Jokinen, Sanna-Maria Nissinen, Matti Heikkilä, Laila Walldén, Eerika Thurlin, Elisa Lairikko, Sonja Lairikko.
Musiikkiteatteri Palatsin upeissa tiloissa toteutettu Piukat paikat kannattelee itseään, mutta varsinaiseen liitoon se ei pääse. Entisen Kinopalatsin tiloissa toimiva musiikkiteatteri ei juuri hulppeampaan paikkaan voisi päästä. Suomessa vielä jokseenkin harvinainen, ylellisyyteen tähtäävä ravintolateatteri on tervetullut lisä. Teatterikäytöksen omaksuminen vienee silti aikansa niin yleisöltä kuin näyttelijöiltäkin.
Laitosteatterissa yleisölle ei tule mieleenkään vaihtaa kuulumisia kovaäänisesti kesken näytöksen, mutta vapaammassa ympäristössä tätäkään ei nähdä ongelmalliseksi. Tämä osaltaan vaikuttaa näyttelijöiden työhön, joka ei ainakaan missään nimessä helpommaksi muutu.
Alkuperäiseen asuunsa remontoitu tila tarjoaa hienon alustan -20-30-lukujen taitteeseen sijoittuvalle näytelmälle. Jukka Rintalan ja Matti Vaskelaisen lavastus ja puvustus jatkavat tilan yleisilmettä.
Musikaalin suurimmat ongelmat liittyvät itse musiikkiin, joka toimii muuten sangen hyvin, mutta ainakaan parvelle asti lauluäänet eivät kuulu. Näytelmän eteneminen ja seuraaminen tyssäävät useimpien lauluosuuksien ajaksi, kun katsoja joutuu pinnistelemään kuullakseen missä ollaan menossa.
Toki Piukat paikat on juoneltaan niin tuttu, ettei varsinaisesti pääse kärryiltä tippumaan, mutta tällaiset tahattoman keskeytykset vaikuttavat katsomiskokemukseen negatiivisesti.
Piukat paikat vilisee epätasaisia roolisuorituksia, mutta vauhtiin päästyään tasaisuuttakin alkaa löytyä.
Naisiksi pakon sanelemina pukeutuvat Otto Kanerva (Joe/Josephine) ja Miro Honkanen (Jerry/Daphne). Alun kankeuden jälkeen kaksikko pääsee välillä hyväänkin vauhtiin. Honkanen tekee Piukkojen paikkojen ilmeikkäimmän roolin ja kykenee ottamaan lavan haltuunsa pelkkien eleiden avulla. Otto Kanerva on tasaisen varma, vaikkakin tällä kertaa puheilmaisu välillä hieman tökkii. Eniten jää harmittamaan, että musiikin ääniongelmien vuoksi Kanervan hienoa lauluääntä kuullaan heikosti.
Marika Krook Sugar Kanen roolissa on toisinaan aivan oivallinen, yksinkertaisuutta ja viattomuutta puhisten. Näytelmän tasaisimman ja parhaimman roolisuorituksen tekee Ahti Jokinen, jonka näyttelemä miljonääri Osgood Fielding rakastuu palavasti Daphneen. Piukkojen paikkojen herkullisimmat hetket syntyvätkin Jokisen ja Honkasen yhteisistä kohtauksista.
Varsinainen gangsteritarina, joka kiertyy koko näytelmän ympärille jää haaleaksi. Koko gangsteri”jengin” artikulointi ja äänentuottaminen jäävät puolitiehen.
Todennäköisesti esityskertojen myötä Piukat paikat tarkentuu ja rytmittyy paremmin.
lehti 