Nyt kokoomus on käynnistänyt ulkopolitiikan varjolla keskustelun Natosta. Keskustelu on aina tervetullutta. Onhan Suomen ja Ruotsin tehtävä valintoja. Nykyinen tilanne johtuu siitä, että USA:n edellinen johto tulkitsi terroristien teot sotatoimiksi. Se taas johti nykyisiin sotii, joihin sitten Euroopan maidenkin toivotaan osallistuvan.
Itse asiassa on tapahtunut häkellyttävä muutos siitä, mitä esimerkiksi armeija oli nuoruudessani. Muistikuva: tuolloin 60-luvun alussa palvellessani intissä ei suvaittu itsenäistä ajattelua. Pataljoonan komentaja pysähtyi alokkaan eteen, tuo alokas sattui olemaan paikallinen jääkiekkosankari. Hän lausui hitaasti joka sanaa painottaen: ”Tätä maata ei puolusteta jääkiekkomailalla – vaan suksilla!”
Kun sitten nyt kuulen, että palvelus on mahdollista keskeyttää parin viikon päästä jos ei maistu, niin totean aikojen totisesti muuttuneen. Ei se palvelus silloisine simputuksineen silloinkaan maistunut. Mutta, mutta. Ajatus keskeyttämisestä oli käytännössä täysin mahdoton. Se oli mahdoton jo psykologisessakin mielessä. Mitä olisi kotona sanonut sotaveteraani-isä? Kukaan kavereista tai tyttöystävistä ei olisi sitä ymmärtänyt. Kenenkään päähän ei siis edes pälkähtänyt moista ajatusta…
Tämä ajatus tuli mieleen kun luin eestiläisen sotaveteraanin kirjan. He saivat saksalaisen koulutuksen. Hän määräsi miehen rintamalla tunnustelijaksi. Mies sanoi: ”Onko minun henkeni halvempi kuin sinun?” Kirjailija kertoi suorastaan järkyttyneensä sanoista. Esimiehen käskyjen viisauden epäileminen oli suorastaan tavatonta. Jos joku ei tiedä, niin tunnustelija on mies, joka kulkee joukkueen edessä tiedustelemassa onko vihollisia. Jos on, niin sitten hänet tietysti ammutaan ensimmäisenä.
Sivilisaatio astuisi aimo askeleen eteenpäin, jos kaikissa armeijoissa pystyttäisiin kyseenalaistamaan käskyjen viisaus. Vuoden vaihteessa oli palestiinalaisten ja Israelin välillä selkkaus. Raskaan panssarin miehistö sai käskyn ampua koulua, jossa oli lapsia. Kenenkään mieleen ei pälkähtänyt kieltäytyä käskystä. Sotilaan velvollisuus on totella, ei ajatella.
Nyt sitten Suomessa on itsestään selvää, ettei maata puolusteta suksilla. Uusi aseteknologia maksaa valtavia summia. Mitä sitten kaikki meille tulee merkitsemään? Liittymistä Natoon kun muuten ei saada uusia mielikuvituksellisen kalliita vehkeitä.
Tähän nyt sitten on tosiaan demokratiamme vastattava. Ja sitten vielä yksi kysymys: mikäs se sitten on mahdollinen vihollinen? Mikä meitä oikein uhkaa?
Kokoomuksen Virkkunen haluaisi sitten vielä naisillekin asevelvollisuuden. Onneksi ei ole pakko. Minun aikani olisimme menneet nuppi tutisten sotaan, jos laillinen hallitus olisi käskenyt. Ajatuskin, että kotona tai armeijassa olisi pohdiskeltu kaiken toiminnan viisautta oli vieras. Nykynuoret nyt sentään pohtivat että viitsisinkö minä nyt mennä inttiin. Siinä suhteessa on menty parempaan suuntaan.
lehti 