Kokoomuksen kannatus on huippulukemissa, vasemmiston puolestaan laskee mielipidetiedustelusta toiseen. Perussuomalaiset niittävät suosiota paitsi maahanmuuttovastaisuudellaan myös erityisesti esiintymällä köyhien ystävänä.
Mikä suomalaisia oikein vaivaa? Onko kokoomukselle taitavasti mainosmiesten rakentama toivoa herättävä ja empatiaa tihkuva imago sokaissut ihmiset? Eikö puolueen politiikan kova ydin ole paljastunut viimeistään nyt, kun laman torjumiseksi tarjottavat lääkkeet unohtavat tavalliset ihmiset ja panevat heidät suorastaan sen maksumiehiksi?
Hallitus osoitti ylimielisyyttään eläkeiän pidentämisratkaisussaan ja veronkevennykset kasvattavat tuloeroja entisestään samalla kun ne rapauttavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Sen sijaan kunnat jätetään lähes oman onnensa varaan, ja kuitenkin niiden on huolehdittava asukkailleen välttämättömistä palveluista.
Sata-komitean tavoitteena oli pureutua köyhyyden vähentämiseen nostamalla pahasti jälkeenjääneitä perusetuuksia inhimillisen elämän mahdollistavalle tasolle. Nyt näyttää, että tähän ei riitäkään rahaa. Sen sijaan piikki on auki puolustusvoimien kyltymättömille tarpeille. Hämmästyttävää kyllä, presidentti Halonenkin on samoilla linjoilla.
Miksi meillä kansa ei mene kaduille kymmenin ja sadoin tuhansin kuten muualla Euroopassa, kun ihmisten elinehtoja uhataan kaventaa? Onko yksi syy, ettei meille ole vakiintunut esimerkiksi Ruotsin kaltaista kansalaisyhteiskuntaa? Sen sijaan valtaosa kansasta näyttää olevan tyytyväistä hallituksen harjoittamaan politiikkaan. Totta on, että vakituisessa palkkatyössä olevan väestön ostovoima edelleen kasvaa palkankorotusten ja veronkevennysten myötä, ja heitä on yhä enemmistö.
Mutta ei voi olla ihmettelemättä ihmisten passiivisuutta ja solidaarisuuden puutetta näinä kriisiaikoina, jotka pitkään jatkuessaan voivat uhata yhteiskunnan vakautta ja myös niiden asemaa, joilla vielä toistaiseksi menee hyvin. Kaikki käy, mitä poliittinen eliittimme kansan parhaaksi katsoo. Siltä ei ennenkään ole ollut tapana kysyä.
uutiskirje 
