Muutama viikko sitten Rukalla hiihdellessään pääministeri Vanhasen suksissa ei ilmeisesti ollut kovinkaan hyvä luisto. Ainakin ajatus katkesi pahemman kerran.
Silloin syntyi pääministerin päässä idea siitä, että alin eläkeikä nostettaisiin 63 vuodesta 65 vuoteen. Ja sitten Vanhanen pisti hösseliksi valtionvarainministeri Kataisen kanssa parissa päivässä. Hän ohitti työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön, joka on ollut vuosikymmenten ajan keskeistä kaikkien eläkeratkaisujen tekemisen yhteydessä. Hallitus on lähtenyt tylyn sanelupolitiikan linjalle, jossa ei ole mitään järkeä. Ja kaikki tehdään kovalla kiireellä ja ohitetaan harkitsevainen ja tasapainoinen valmistelu, johon toki menisi aikaa. Mutta, kun asiat pohjustetaan huolella, on tullut paljon hyviä päätöksiä.
Työelämästä on jo nyt vaikeata selvitä eläkkeelle terveenä. Kepillä piiskaamisen sijasta työntekijöille olisi syytä antaa sitä legendaarista porkkanaa.
Esimerkiksi sapattivapaiden käyttömahdollisuuksien lisääminen, ikääntyneille työntekijöille annettavat ylimääräiset palkalliset vapaapäivät tai osa-aikaeläkkeelle pääsyn helpottaminen olisivat aitoja tapoja parantaa työssäjaksamista.
Pitkät työpäivät rakennustellingeillä, sairaalan osastoilla, kaupan kassoilla tai toimistotöissä eivät nimittäin ole sellaista herkkua, jota jaksetaan nauttia pelkän uhittelun ja pakon siivittämänä 65-vuotiaaksi saakka.
Allekirjoittanut ylitti 30 vuoden rajapyykin noin kuukausi sitten. Jos nykyinen meno jatkuu, niin eläkkeelle voin varmaan kuvitella jääväni vasta 75-vuotiaana.
Pääministeri Vanhanen nimittäin aikoo jatkaa virassaan vielä pitkään, ja ehtii vielä varmasti useaan otteeseen Rukan lumille.
Tosin, tämähän ei ole kyllä mikään luonnonlaki, nimittäin muutokseen on tulevaisuudessa kyllä mahdollisuus.
Jos hallitus haluaa säilyttää uskottavuutensa rippeet kansalaisten silmissä, on sen vedettävä välittömästi pois harkitsematon ja typerä päätöksensä nostaa eläkeikää 63 vuodesta 65 vuoteen.
uutiskirje 
