Kiihkeän kasvuvauhdin vetäessä henkeä, sen vaikutuksia taivastellaan, ja keskustelussa on vilahtaneet myös optiot. Optiothan ovat pörssiyhtiöille räätälöityjä kannustimia, joiden tarkoituksena on siivittää niiden piirissä olevia parempiin suorituksiin. Ponnistelujen tuloksesta hyötyvät heidän lisäkseen sitten myös omistajat. Niinhän se menikin jonkin aikaa. Sitten, kaikista ponnisteluista huolimatta tuli taantuma.
Vähän on kuulunut uutisia, että jossain olisi purettu optioita ja talouden syöksykierre johtuisi siitä. Tietotulvaa voi pikemminkin tulkita niin päin, että vähän aikaa sitten huikeita tuloksia tehneet rakensivat menestystään optioiden tavoittelussa vilppiin, lyhytjänteisesti ja olemattomille vakuuksille. Tulosten numerot perustuivat ihan muuhun kuin reaaliseen kasvuun. On ilman muuta selvää, että jossain kohtaa tällainen pohja pettää.
On aiheellista kysyä, rakentuuko jo optioiden perusidea liukkaalle pinnalle? Jonkin ajattelutavan mukaan voidaan kyseenalaistaa, saadaanko seteleillä ostettua parasta työmoraalia ja edesauttavatko bonukset luovuutta tai innovaatiokykyä. Tuskin se ainakaan on paras vipu, jos halutaan pitkäjänteisesti kehittää yhtiöitä. Nokkelilta vaikuttavat aivot voivat lipsua pohtimaan myös jotain muuta kuin soveltaa luomiskykyään yhtiön tuotteiden menestykseen ankaran kilpailun maailmassa. Elämme tässä ja nyt, kaikki ja heti aikaa. Se on omiaan veltostuttamaan eettistä selkärankaa.
Optioista ei ole kestävän kehityksen rakennuspuiksi. Kovin vähän niistä on evääksi myöskään noususuhdanteen käynnistymiselle. Kyllä taantumasta nousemiseen potkua pitää etsiä aivan muualta kuin optioista. Hyvänä esimerkkinä tästä käy kotimainen energiayhtiömme. Niin yhtiö kuin optiojärjestelyissä mukana olleet ylsivät taannoin poskettomiin tuloksiin, tarvitsematta laittaa tikkua ristiin. Tulokseen vaikuttaneet tekijät olivat aivan toisaalla.
Optiot kyllä kiihdyttivät finanssikeinottelua, mikä vei sitten vauhdin hurmassa tyhjän päälle. Seuranneessa turbulenssissa varsinaista tulosta aikaansaava suoritusporras käy melko köykäiseksi pelinappulaksi. Neljännesvuosittain tehtävät yhtiöiden talouskatsaukset laukaisevat välittömästi yt neuvottelut, jos tuloskäyrän suunta osoittaa alaspäin. Optioliekanarussa, ja omistajien puristuksessa oleva johtoporras, rientää jakamaan lomautus- ja irtisanomislappuja sen verran, että numerot saadaan kelvollisiksi ja kurssi nousuun. Menettely ei kerro sen enempää suuresta innovaatiokyvystä, luomisvoimasta kuin pitkäjänteisyydestäkään.
Optioilla on edelleen puolustajansa. Niitä pidetään omistajille parhaana vaihtoehtona. Sitä ei kukaan epäilekään. Riskihän on olematon niiden piirissä oleville. Poukkoileva maailman talous heijastuukin kipeimmin universumin siihen kansanosaan, joka ei kuulu omistajiin. Optioiden viattomuutta nykyiseen myllerrykseen, kuin niiden tarpeellisuutta ylipäätään, on syytä tarkastella kriittisesti.
Näin tekevä leimataan helposti kateelliseksi. Saattaahan niitäkin olla. Suurin vastenmielisyys optioita kohtaan johtuu kuitenkin siitä, että niiden tuloksenteon rehellisyyttä koetteleva vaikutus paistaa läpi. Kaikki eivät tavoittele suuria rikkauksia. Monet tyytyisivät tasaiseen toimeentuloon, mikä mahdollistaa perustarpeet. Elämänsisältö ja onni löytyvät ihan muualta. Mutta vallitsevassa pikavoittojen ilmapiirissä edes sellaiseen yltäminen on melkoista arpapeliä.
uutiskirje 
