Maahanmuuton ongelmat ratkeavat
Maassamme on tällä hetkellä noin 133 000 maahanmuuttajataustaista ihmistä. Valtaosa heistä on kristittyjä. Muslimeja on noin 30 000. Väkilukuun suhteutettuna muissa Pohjoismaissa on selvästi yli kaksi kertaa enemmän maahanmuuttajia kuin meillä.
Suomalaista maahanmuuttokeskustelua piinaa keskustelu tyyppiä Jussi Halla-aho. Se ikään kuin pakottaa ihmiset olemaan joko maahanmuuton puolesta tai sitä vastaan. Siitähän ei saisi olla kysymys vaan siitä, miten maahanmuutto tulisi hoitaa, jotta se sujuisi mahdollisimman juohevasti niin maahanmuuttajan itsensä kuin valtaväestön kannalta.
Monessa kaltaisessamme maassa tässä on ongelmia. Niin on meilläkin. Prosessissa on monta ahdistavaa pullonkaulaa, joita ei ole haluttu avata. Niistä koituu ongelmia kaikille osapuolille.
Maahanmuuttajien turvapaikka- ja oleskelulupahakemukset pitäisi ratkaista paljon nykyistä nopeammin, jotta turhauttava oleskelu passivoivissa vastaanottokeskuksissa jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
Vakituiseen uuteen asuinpaikkaan heidän olisi niin ikään päästävä nykyistä nopeammin, mutta kunnat eivät ota heitä avokätisesti vastaan.
Lisäksi heitä olisi autettava työpaikan löytämisessä huomattavasti nykyistä tehokkaammin.
Kaikessa tässä on kysymys asenteista mutta ennen muuta rahasta ja resursseista.
Resursseja
puuttuu
Annetaan maahanmuuttoviraston (Migrin) turvapaikkayksikön johtajan Esko Revon kertoa nykyinen tilanne:
– Yksikössäni työskentelee vähän yli 70 henkilöä, joista 30 ylitarkastajaa tekevät puhutteluja ja valmistelevat päätöksiä. Viime vuonna hakijoita oli yli 4 000. Näillä resursseilla pystyimme tekemään alle 2 000 päätöstä. Siitä voi laskea, mitä lisäresursseja tarvitsisimme.
Repo huomauttaa, että paineen kasvu vastaanottokeskuksissa tulee kalliiksi. On arvioitu, että kuukausikulut vastaanotosta ovat viisi miljoonaa euroa. Sillä summalla palkattaisiin iloisesti tuo puuttuva resurssi.
– Tämä säästäisi sitä paitsi vuositasolla huomattavia summia näissä vastaanottokuluissa. Voisi varmaan puhua jopa kymmenistä miljoonista, Repo jatkaa.
Kunnille
porkkanoita
Sitten nämä kunnat. Miten ne saataisiin innostumaan maahanmuuttajien vastaanotosta, ettei heidän tarvitsisi turhan päiten turhautua vastaanottokeskuksissa?
Ylitarkastaja Veikko Pyykkönen sisäministeriön maahanmuutto-osastosta kertoo, että jos kunnat ovat solmineet ministeriön kanssa vastaanottosopimuksen, ne sitoutuvat kolmen vuoden ajan huolehtimaan maahanmuuttajasta valtiolta saatavia korvauksia vastaan.
Näitä ovat muun muassa toimeentulotuki, jos uusi tulokas ei onnistu työllistymään sekä tulkkikustannuksista huolehtiminen.
– Nämä korvaukset eivät nykyisin vastaa enää kustannustason nousua. Jos niitä nostettaisiin eli annettaisiin kunnille vähän porkkanoita, saattaisivat ne innostua ottamaan ihmisiä vastaan paljon nykyistä paremmin, Pyykkönen aprikoi.
Tällä hetkellä suurin osa maamme kunnista ei ole edes solminut tällaista vastaanottosopimusta ministeriön kanssa.
Työttömyys
29 prosenttia
Maamme 133 000 maahanmuuttajataustaisen ihmisen työttömyysprosentti on tällä hetkellä noin 29. Se on siis kolminkertainen kantaväestöön verrattuna.
Jo tämä luku kertoo, että jokin on mennyt pieleen niin sanotussa kotouttamisessa.
Kansanedustaja Minna Sirnö tietää kertoa, että työvoimatoimistoissa makuutetaan maahanmuuttajia helposti 2 – 3 vuotta kortistossa mieluummin kuin tartutaan härkää sarvista ja järjestetään heille mittatilaustyönä sopivaa koulutusta.
Tämä on taas sitä puuttuvaa rahaa ja oikeaa asennetta. Yhteisvaikutukseltaan ne passivoivat, turhauttavat ja masentavat.
– Tiedän, että useimmat maahanmuuttajat oikein odottavat, että nyt kun pääsimme oman kotimaamme ongelmia pakoon, laitetaan täällä elämämme nopeasti reilaan. Kun näin ei tapahdu, pettymys on valtava.
Sirnö tietää omakohtaisen kokemuksen kautta, mitä on olla pitkän aikaa työttömänä:
– Itse olin viisi vuotta. Se passivoi aivan hirveästi.
Hän on myös sitä mieltä, että työnantajien asenteet ovat edelleen ennakkoluuloisia. Vierasperäinen nimi ja puutteellinen suomen kielen taito nostavat tien usein pystyyn niihinkin töihin, joissa moitteeton suomi ei ole ollenkaan tarpeen.
Samaa vihjaa myös Esko Repo. Turvapaikan hakijalla on kolmen kuukauden kuluttua hakemuksen jättämisestä oikeus työntekoon:
– Tässä vaiheessa heillä olisi mahdollisuus tutustua työelämään maassamme. Samoin työnantajilla on mahdollisuus tutustua mahdollisiin myöhempiin rekrytoitaviin. Ehkä tätä ei ole riittävästi hyödynnetty.
Elämän realiteetit vääristyvät, kun aika vastaanottokeskuksessa venähtää kohtuuttomaksi.
Siitä huolimatta Minna Sirnö ei suostu syyllistämään niinkään kuntia vaan valtiovaltaa siitä, että kunnille maksettavat korvaukset maahanmuuttajista ovat aivan liian pieniä. Tässä hän on siis samaa mieltä ylitarkastaja Pyykkösen kanssa:
– Muistaakseni korvauksia ei ole nostettu kymmeneen vuoteen. Tiedän, että maahanmuuttoministeri Astrid Thors on ponnekkaasti ajanut korotuksia, mutta kokoomus ja kepu eivät ole tähän suostuneet. Tämänkään vuoden budjettiin ei tullut lisärahaa senttiäkään.
Sirnö pitää isona ongelmana sitäkin, että osa maahanmuuttajista jää kokonaan ilman suomen kielen opetusta. Tällaisen ryhmän muodostavat perheen yhdistymisen kautta oleskeluluvan saaneet ihmiset.
Ja ilman edes auttavaa suomen kielen taitoa kierre on valmis. Ei uskalleta ulos uuteen yhteisöön, ei opita sitä suomea mikä siellä opittaisiin, ei missään tapauksessa uskalleta eikä ehkä osatakaan hakeutua esimerkiksi työvoimapalveluiden äärelle.
– Sellainenkin asia nousee jossain vaiheessa esiin, että meidän kansalaisuuslakimme on kielitaitovaatimuksiltaan erittäin tiukka. Maahanmuuttajalta vaaditaan täällä paljon parempaa suomen kielen taitoa kuin vaikka ruotsin taitoa Ruotsissa, Sirnö lisää.
lehti 