Kai Arvola on KU:ssa viimeisen 10 kuukauden ajan haastanut moniosaisella juttusarjallaan rajusti mm. IPCC:n, maailman tiedeyhteisön valtaenemmistön, ympäristöliikkeen ja Vasemmistoliitonkin käsitykset ilmaston lämpenemisestä ja sen torjumisesta. Arvolan mukaan (KU 23. 5. 2008): ”Kärjistäen nykyinen ongelma on luotu paljolla poliittisella puheella ilmastokatastrofista… Ilmaston muutosten kytkeminen nykyiseen tuhlaavaksi luonnehdittuun elämäntapaan on luonteeltaan hypoteettinen.”
Hiilidioksidi on aiheettomasti esitetty pääsyylliseksi ilmaston lämpenemiseen.
Vähän Kommunistista manifestia mukaillen Arvola esittää,että eri tavoin ilmaston lämpenemisen torjumisessa toimineet mahdit ja voimat Nasasta, EU:sta ja mediasta Vasemmistoliittoon ja muihin ovat ikään kuin liittoutuneet ihmisen aiheuttaman ilmastomuutoksen kieltävää Arvolan arviota ja samalla Arvolan määrittelemää työläisten etua vastaan.
Työläisiä riistetään ilmastomuutoshuijauksen avulla.
KU:n Viikkolehdessä 6. 3. 2009 Arvola esittelee reseptiään Vasemmistoliiton ”punavihreän päänsäryn” poistamiseksi.
Arvolan resepti on suurelta osin paluu kapitalismin ns. kultakauden ja 1970-luvun edistyksen moottoritielle eli lisää öljyä ja lisää ydinvoimaa. ”Ihmisen tehtävä uutta on luoda, luonnolta vallata antimet sen”, laulettiin silloin osuvasti kd-liikkeessä. Arvola olikin 70-luvulla kd-liikkeen enemmistön nouseva teoreetikko kunnes havahtui kapitalismin kasvukriisiin ja marxilaisuuden ongelmiin ja vaati vetämään hätäjarrusta.
Otto-Ville Kuusinen opasti, että politiikan taitoa on tarttua ketjun siihen renkaaseen, josta koko ketju liikkuu. Tällainen rengas on Arvolan kieltämän ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen jarruttaminen. Tästä renkaasta vetämällä koko ketju eli ihmisen koko kulttuuri ja elämäntapa liikkuu. Ilmaston muutos on vuorovaikutuksessa ihmisen koko elämäntavan kanssa.
Ilmaston lämpeneminen on valtava uhka. Samalla se on vaikuttava syy resurssien tasaisempaan kansalliseen ja globaaliin jakoon vahingollisen kasvun sijasta, uusiutumattomien luonnonvarojen ja päästöjen vähentämiseen sekä etenemiseen tasa-arvon suuntaan. On hälyttävää, että Arvola tässä tilanteessa esittää yleismaailmallisesti merkittävimpänä haasteena ja samalla ikään kuin vääjäämättömänä lähivuosikymmenten kehityksenä energiansaannin varmistamista lähivuosikymmeninä jopa 80 prosenttisesti fossiilisilla polttoaineella ja myös ydinvoiman lisäämistä.
Kapitalismiin ja NL-tyyppisiin yhteiskuntiin kriittisesti suhtautuvan voimana Vasemmistoliiton sopii tuoda esiin sitä, että ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on kiihtynyt rajusti nimenomaan näitä teollisia yhteiskuntia rakennettaessa.
Nyt siirryttäneen ns. uusliberalismista valtiovetoisempaan kapitalismiin. Kapitalismissa ilmaston lämpenemistä joudutaan jarruttamaan paljolti päästökaupalla. Verotuksen osuutta tässä on kuitenkin syytä lisätä demokraattisempana vaihtoehtona. Hyvinvointivaltion vahvistaminen lisännee kannatustaan.
Millaiset omistus-, valta- ja vaihtosuhteet takaisivat laajimman mahdollisen itsemääräämisen ekologisen kestävyyden rajoissa?
Vasemmistoliitonkin olisi syytä vetää pontevammin ihmisiä mukaan pohtimaan tätä erästä aikakauden tärkeää kysymystä. Myös tällaisten kysymysten määrittelyssä Vasemmistoliitto voi saada vaikutusvaltaa kulttuurissa. Ei siis vain vastauksilla.
Oppositio sopii Vasemmistoliitollekin hallituksessa oloa paremmin ekologisesti kestävän itsemääräämisen harjoittamiseen. Usein ihmiset elämäntavallaan tukevat niitä valtasuhteita, jotka alistavat heitä. Tämä tuki ja sen säätely ja poisto voi avata järisyttäviä toimintamahdollisuuksia varsinkin nyt kapitalismin kriisin ja ympäristökriisin syvetessä.
uutiskirje 
