HyPan Eetu Komsi toivoo ammattiliitoilta vetoavampaa viestintää opiskelijoille
Eetu Komsi, 28, on työskennellyt tavaratalo Kodin Ykkösessä myyjänä kuusi ja puoli vuotta. Toissa syksynä hän aloitti tietojenkäsittelytieteen opinnot Helsingin yliopistolla ja jatkoi työtä opintojen ohessa aiempaa vähäisemmällä tuntimäärällä. Viime vuonna syntyi Helsingin yliopiston opiskelijat palvelualoilla – HyPa ry., jonka puheenjohtajana Komsi toimii.
– Perusideana on laajentaa keskustelua opiskelijoiden asemasta työelämässä, Komsi sanoo.
Komsin mukaan työssäkäyvien opiskelijoiden ongelmat ovat samanlaisia kuin pätkätyöläisillä yleensäkin.
– Pätkätyöläisille ei välttämättä makseta kunnollista korvausta. Varsinkin jos tekee vuokrafirman välityksellä hommia, se on aikamoista pomputtamista. Hyvin tyypillistä on, että työvuorolistoja saatetaan muuttaa viime hetkellä tilanteessa, jossa sitä ei enää saisi tehdä, Komsi mainitsee.
Tavallista on myös se, että työntekijällä teetetään lähes täyttä päivää, mutta työsopimuksessa tunteja on vähemmän. Jos työntekijä sairastuu, hänelle maksetaan sairausajan palkkaa vain sopimustuntien mukaan, vaikka todellinen työaika on pitempi. Jos sopimuksen tuntimäärä on nolla eli työntekijä on tarvittaessa työhönkutsuttava, sairausajalta ei makseta palkkaa lainkaan.
Ongelmat eivät lopu tähän.
– Ylityökorvauksia ei välttämättä makseta, ja yritetään suostutella työntekijä pitämään yhden suhde yhteen vapaata, mikä on täysin kohtuutonta siihen nähden, että ylityökorvaus voi olla 50 tai jopa 100 prosenttia enemmän palkkaa.
– Kokemattoman työntekijän työnantaja voi helposti painostaa tulemaan sairaana töihin, vaikka olisi sairastodistus. Voidaan kieltää pitämästä taukoja tai antaa ymmärtää, että niitä kuuluu hänelle vähemmän kuin mitä laki tai työehtosopimus sanoo.
Ylipäänsäkin työntekijä saatetaan huijata suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin työehtoihin.
– Se on hyvin helppoa, jos työntekijä ei koskaan tajua katsoa, mitä työehtosopimus sanoo tai ei tunne pykäliä.
Luottamusmiehenä pitkään toiminut Komsi arvioi, että hänen omalla työpaikallaan noin neljännes työntekijöistä on opiskelijoita. Niin siellä kuin muuallakin opiskelijoiden kiinnostus oikeuksiensa puolustamiseen on hänen mukaansa vähäisempää kuin kokoaikaisten työntekijöiden. Opiskelijat ajattelevat työnteon muulla kuin omalla alallaan olevan vain lyhyt välivaihe.
– Tarjosin PAMin jäsenyyttä työkaverille, joka oli ollut neljä vuotta töissä myyjänä. Hän sanoi ettei liity, koska tämä ei ole hänen alaansa. Siitäkin on nyt varmaan neljä vuotta ja hän on edelleen myyjänä.
– Se on toisaalta identiteettikysymys, mitä asioita haluaa tunnustaa itselleen, Komsi pohtii.
Hän pitää ymmärrettävänä sitä, että moni yliopisto-opiskelija mieltää heikosti palkatun palvelualan työn ”paskaduuniksi”.
– Ei se työ itsessään ole välttämättä paskaa, mutta jos ihminen on kouluttautunut viisi vuotta jollekin toiselle alalle ja on lähes valmis maisteri, niin onhan se selvää, että matalapalkkatyö, jossa joutuu juoksemaan koko päivän ilman hengähdystaukoja ja kahvitaukoja mittaillaan sekuntikellolla, ei tunnu kaiken sen koulutuksen arvoiselta.
Komsin mielestä ammattiliittojen tulisi kehittää omaa palvelutarjontaansa ja viestintäänsä entistä enemmän myös opiskelijoita ja muita pätkätyöläisiä varten.
– Ei voi syyllistää ihmisiä jos oma viestintä ei vetoa, vaan viestintää pitää korjata.
Ainakin PAMissa näyttäisi olevan halukkuutta vedota entistä enemmän myös opiskelijoihin. Siitä on yksi osoitus liiton rahallinen ja henkinen tuki HyPalle. PAM esimerkiksi tarjoaa HyPan jäsenille liiton opiskelijajäsenyyttä vain viidellä eurolla lukukautta kohden.
– PAMia täytyy kiittää siitä, että sillä on ollut haluja tähän.
– Tämä on pilottihanke. Katsomme parin vuoden ajan, miten se ottaa tulta ja mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää. Nyt teemme avauksia ja luomme keskustelua, Komsi luonnehtii ja kutsuu opiskelijoita mukaan keskusteluun.
lehti 