Varmasti monelta vasemmistolaiselta meni aamukahvi väärään kurkkuun, kun avasi Kansan Uutiset – joko paperi- tai nettiversion – viime viikon tiistaina (17.3,). Lehdessä kerrottiin pietarsaarelaisen eurovaaliehdokkaan Vuokko Piippolaisen Pohjanmaan Vasemmistoliiton piirikokouksessa ihmisistä esittämistä näkemyksistä.
Pohjanmaan Vasemmistoliiton piirikokouksessa Piippolainen oli puhunut ”sosiaaliturvan väärinkäyttäjistä” ja siitä, ettei halua naapuriinsa asumaan huumeongelmaisia, kerjäläisiä, rikollisia – maahanmuuttajia.
Ilman maahanmuuttoteemaakin, on hyvä kysyä, onko puhe ”sosiaaliturvan väärinkäyttäjistä” yleensäkään kovin vasemmistolaista? Huolta ”sosiaaliturvan väärinkäytöstä” on kantanut ennen kaikkea kokoomuksen oikeistosiipi. Kyse ei ole siitä, etteikö väärinkäyttöä lainkaan tapahtuisi, vaan miksi Piippolainen halusi nostaa sen merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ”ongelmaksi”.
Kansan Uutisissa (19.3) antamassaan haastattelussa Piippolainen puolustautuu sillä, että hänet on ymmärretty väärin; maahanmuuttokysymykset eivät ole edes hänen vaalikampanjansa teemana. Kuitenkin hän otti asian esille vaikkakin kolmen rivin verran kolmen sivun puheessa. Politiikassa asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
Käyttäessä maahanmuuttajia esimerkkinä ”sosiaaliturvan väärinkäyttäjästä” tulkinnalle ei jää varaa – Piippolainnen kertoo saaneensa tukea näkemyksilleen enemmän puolueen ulko- kuin sisäpuolelta.
On vaikea sanoa kumpi on raskauttavampaa, poliittisen taidon puute, kuten kyvyttömyys arvioida vaikkapa oman puheen kolmen lauseen sisällön kietoutumista yhteiskunnalliseen keskusteluun, vai eettiseen ajattelun puute, kyvyttömyys tehdä eroa oikean ja väärän välillä.
Mielestäni edes SAK:n jäsenyys ei anna oikeutta häpäistä sitä työtä, mitä vasemmistolainen liike on tehnyt lähimmäisten auttamiseksi, olkoot he sitten huumeongelmaisia, rikollisia tai vapautta ja parempaa elämää etsiviä maahanmuuttajia. Yhdenkin ehdokkaan rasismi halveksii kaikkia niitä arvoja, joiden puolesta niin moni vasemmistolainenkin on joutunut syrjityksi tai paennut henkensä uhalla kotimaastaan.
Vastuuta ei kokonaan voi sisällyttää yksittäisille ehdokkaille; eettiseen ajatteluun on kasvettava itse, mutta puolue voi auttaa politiikan taidon kehittämisessä. Ennen kaikkea rasismin, homofobian ja seksismin vastaiseen työhön olisi kiinnitettävä huomiota puolueen ehdokkaille annettavassa koulutuksessa.
uutiskirje 
