Turkulainen Työn ja Tutkimuksen Vasemmistoyhdistys on (KU 31.03.) tuonut puolueen edustajistoon vaatimuksen puheenjohtajan erottamiseksi jo ennen seuraavaa puoluekokousta. Menettely olkoon heidän demokraattinen oikeutensa. Sen sijaan heidän vaatimuksensa tueksi esittämät perustelut vievät meidät perimmäisten kysymysten äärelle.
Erikoisesti silmiini pisti jyrkähkö moite Korhosen äänestyskäyttäytymisestä eduskunnan käsitellessä ns. Lissabonin sopimusta. Vaatimuslistassa sanotaan, että Korhosen valinnat poikkeavat ”radikaalin vasemmiston näkemyksistä kautta Euroopan”.
KU:n artikkelin luettuani mieleeni hiipi epäilys, ettei Turun puolessa seurata lainkaan maailman menoa. Toki silmälappujen käyttäminenkin on jokaisen demokraattinen oikeus. Mutta jos ne pimentävät koko oman reviirin ympärillä olevan maailman, on puolueen menestyksestä huolta kantavien syytä huolestua.
Kun tarkastellaan hiukan lähemmin Euroopan poliittista karttaa, paljastuu sieltä paljon puhuvia yksityiskohtia, suhteutettuna tuohon” radikaaliin vasemmistoon”. Ärhäkkäimmät niin Lissabonin sopimuksen kuin yleensäkin EU:n vastustajat löytyvät äärioikeistolaisista ja oikeistopopulistisista liikkeistä.
Meillä innokkaimmat vastustajat ovat mm. omat persumme ja eduskunnan ulkopuolelta esimerkiksi Suomen Sisu. Niin, ja tietysti nämä edelleenkin Ei EEC -mielenosoituksessa marssivat vasemmistoliittolaiset.
Höysteeksi tähän voitaisiin lisätä se, että Esko Seppäsen lähes kaikki perustavaa laatua olevat EU-poliittiset linjaukset ovat kuin identtiset kaksoset Le Penin johtaman Ranskan äärioikeiston linjausten kanssa. Tätä taustaa vasten Korhosen ja muutaman muun kansanedustajan Lissabonin sopimusta koskevan äänestyskäyttäytymisen ”virheen” mittasuhteet alkavat merkittävästi pienentyä.
Vaatimuslistassaan turkulaiset väittävät myös, että ”puheenjohtajalta puuttuvat uudet avaukset ja ideat”, ja sen perusteella he esittävät Paavo Arhinmäen valitsemista uudeksi puheenjohtajaksi. Yhteen henkilöön kohdistettuna syyte on hävyttömyyden huippu. Eiköhän tuo ideoiden puute ole vaivannut koko poliittista vasemmistoa. Maailma on mennyt huimaa vauhtia ohitsemme, ja me olemme pääasiassa keskustelleet siitä, kuka mahtaa olla oikein oikea vasemmistolainen.
En ole huomannut Arhinmäenkään lausahduksista mitään erikoista uutta ja idearikasta mainittavaa. Ellei sellaisena pidetä sitä, että hän jonkin aikaa sitten esitti puolueen strategiseksi linjaukseksi irtiottoa demareista. Tähän linjaukseen sopii aivan luonnollisesti liittoutuminen yllämainittujen ”radikaalien vasemmistolaisten” kanssa. Mahtaisiko sekään olla sopusoinnussa humaanin vasemmistolaisuuden kanssa?
lehti 