Tänään ensimmäistä päivää eläkkeellä oleva Tampereen tiedotusopin laitoksen professori Kaarle Nordenstreng, 68, katselee häpeilemättä menneitä työvuosiaan. Häntä on syytetty liiallisesta vasemmistolaisuuden suosimisesta ja tiedotusopin värittämisestä punaiseksi vallankumousopiksi.
Ennen professuuriaan Nordenstreng oli Yleisradion palveluksessa tutkimusosastolla niin sanotun Repo-radion aikaan. Tätä Eino S. Revon johtamaa yleähän syytettiin punikkitoimittajien pesäksi ja ohjelmia vasemmistolaisiksi.
Kaikkia syytöksiä Nordenstreng kommentoi jo hieman hymähdellen ja sanoo, että syytöksistä suurin osa on asiattomia ja paikkansa pitämättömiä.
Hän itse kertoo olleensa aina hyvin suvaitsevainen ja tasapuolinen. Idän suuntaan – mikä tarkoittaa entistä Neuvostoliittoa ja niin sanottuja entisiä reaalisosialismin maita kohtaan – ei kuitenkaan olisi saanut olla tasapuolinen. Puoluepoliittisesti Nordenstreng sanoo olleensa aina sitoutumaton. Hän luonnehtii omaa vasemmistolaisuuttaan yleisdemokraattisuudeksi.
Nordenstrengin naamalle on heitetty paljon lokaa hänen osallistumisestaan johtotehtäviin kansainvälisessä journalistijärjestössä IOJ:ssä, jossa reaalisosialististen maidenkin järjestöt olivat mukana. IOJ:stä Nordenstreng sanoo, että järjestön tehtävissä ja saavutuksissa olivat etusijalla kehitysmaat, niiden journalismin kehittäminen.
Toinen puoli IOJ:n funktioista liittyi kylmän sodan liennytykseen. Siitä puolesta Neuvostoliitto ja kumppanit olivat erityisen kiinnostuneita – ja sillä puolella Nordenstreng sai mielistelysyytöksiä.
Eniten amerikkalaisia
yhteistyökumppaneita
Yhteiskunnallis-poliittisesta osallistumisestaan huolimatta Nordenstreng oli ennen kaikkea tiedotusopin ja journalismin opetuksen ja tutkimuksen kehittäjä. Hän on vahva tiimipelaaja, joka panee omalta osaltaan monet projektit liikkeelle, muttei välttämättä ole itse kaikessa asioiden loppuunsaattaja.
Nordenstrengin suurimmat ansiot professorina ja laitoksen johtajana liittyvät hänen solmimiinsa kansainvälisiin suhteisiin. Hän korotti oppiaineensa ja yliopistonsa mainetta ja tasoa aktiivisella toiminnallaan.
Merkittävimpiä ja kauaskantoisimpia toimia ovat olleet opiskelija-, tutkija- ja professorivaihdot.
Tasapuolisuuteen Nordenstreng sanoo pyrkineensä tiedotusopin kansainvälisessä kehittämisessä ja vaihdossakin, mutta myöntää Yhdysvaltain olleen kaiken aikaa merkittävin yksittäinen yhteistyökohde.
Provokatorisesti voisi väittää, että Nordenstreng lännetti suomalaisen tiedotusopin opetuksen ja tutkimuksen. Nordenstreng myöntää lännetyksen, mutta kieltää aloittaneensa sen. Sormi osoittaa häntä edeltäneeseen tiedotusopin professoriin Raino Vehmakseen, josta tuli myöhemmin Aamulehden päätoimittaja.
– Hän aloitti lännetyksen. Ensimmäinen konkreettinen toimi oli, että hän lähetti minut Yhdysvaltoihin tutkijaksi ja sieltä tuli minun tilalleni amerikkalainen.
– Se ei ollut yksipuolista lännettämistä. Kyllä koko ajan kehitettiin suhteita myös Neuvostoliittoon, DDR:ään, Puolaan ja muihin niin sanottuihin reaalisosialismin maihin. Sanoisin, että paletti oli aika tasapainoinen, mutta kieltämättä USA figureerasi siinä enemmän kuin muut. Amerikkalaisia yhteistyökumppaneita oli todella paljon enemmän.
Yleisradio pitää
kyllä pintansa
Nordenstreng sanoo seuraavansa mielenkiinnolla nykyistä yleisradiokeskustelua, ennen kaikkea sen sisältöpoliittista ulottuvuutta.
Kaupallisten kanavien ja Yleisradion kiistelyä hän pitää normaalina reviirimittelönä, mutta näkee siinä uutta kiivautta. Talouslama ja Yleisradion aloitteellisuus internetissä ovat Nordenstrengin mielestä entisestään hermostuttaneet kaupallisia mediataloja.
– Se on nyt kärjistynyt senkin takia, että mediakenttä on integroitunut. Lehtiyhtiöt ja sähköinen media ovat menneet yhteen.
Nordenstreng sanoo puolustavansa Yleisradiota, mutta huomauttaa samalla, että ohjelmapoliittisella puolella saattaisi olla skarppaamisen varaa.
Nordenstreng tunnetaan vanhastaan Yleisradion viihteellistämisen vastustajana. Siihen nykyinenkin ohjelmistopoliittinen huomautus liittyy. Kanta on kuitenkin lientynyt ja hän sanoo, että viihdekin sopii Yleisradioon.
– Kyllä viihdekin kuuluu Yleisradioon, mutta kysymys on vähän siitä, missä suhteessa se on niin sanottuihin asiaohjelmiin verrattuna. Sitä sietäisi miettiä.
Nordenstreng uskoo Yleisradion pitävän pintansa.
– Luulen, että meillä on sen verran poliittista konsensusta tämmöisen julkisen palvelun puolesta, että sitä ollaan valmiita tukemaan eikä sen reviiriä kaventamaan.
n
Kaarle Nordenstreng
Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng, syntynyt Helsingissä 1941.
Yleisradiossa Nuorten radion toimittaja 1962–63.
Ylessä tutkimusosaston päällikkö 1967–71.
Tampereen yliopiston tiedotusopin professori 1971–2009.
Suomen pisimpään virassa ollut professori.
IOJ:n (International Organization of Journalists) puheenjohtaja 1976–90.
Nordenstreng on erityisesti viestinnän teorian, kansainvälisen viestinnän ja mediaetiikan tutkija.
Hänet tunnetaan kansainvälisesti laajasti verkostoituneena viestinnän ja viestintäpolitiikan asiantuntijana, joka on aktiivisesti kehittänyt journalistikoulutusta ja viestinnän tutkimusta Suomessa ja kansainvälisesti, etenkin kehitysmaissa.
Akateemisia monografeja ja toimitettuja julkaisuja yli 40.