Niinhän siinä sitten kävi, että pää tuli vetävän käteen. Lähes onnellisuuspakkoa muistuttava EU-positivismi vei sekä kannatuksen että mepin. Miksi näin?
Sitä minä en todellakaan ymmärrä. Mutta ongelman juuret näyttäisivät johtavan vuosiin 1994–1995, jolloin Lipposen ensimmäisen hallituksen pohjista sovittiin. Olennainen osa tuota sopimista oli oppi EU:n ytimistä, jotka jo silloin tavoitteeksi asetettiin.
Niistä ytimistä tuli sitten kaiken kokoava kiinnepiste, johon kaikki muut asiat suhteutettiin siten, että ne menettivät arvonsa itsenäisinä poliittisina kysymyksinä. Niitä ei enää arvioitu asioiden omista lähtökohdista, vaan valitusta kiinnepisteestä, uudesta ja uljaasta EU:sta lähtien.
Tätä lähestymistapaa olen itse mielessäni kutsunut Mooses-kultiksi. En siksi, että tarkoitukseni olisi loukata, vaan siksi, että lähestymistapa johti kultille tyypilliseen toimintamalliin. Mikä tai kuka tahansa saatettiin siirtää ”nahkurin orsille” hyvinkin autoritäärisin ottein, jos EU-positivismi oli vaarassa. Pelkkä epäilyskin riitti, kuten hyvin muistamme.
No, miten tämä kaikki liittyy huonoon EU-vaalitulokseemme? Tietysti siten, että EU-positivismista tuli sekä sisä- että ulkopolitiikkamme hallitseva pakkopaita, josta emme vieläkään ole irti päässeet.
Ja aivan selvästi koko joukko vaikuttajia on edelleen sitä mieltä, että EU-positivismi on kaiken uskottavuutemme edellytys.
Niinpä tämäkin EU-vaalikampanja viritettiin vanhasta muistista EU-positivismin pohjalle. En huomannut, että EU:n roolia esimerkiksi joustoturvassa, monikulttuurisuudessa, talous- ja rahapolitiikassa tai missään muussakaan politiikassa olisi problematisoitu siten kuin kansallisessa politiikassa tapana on ollut.
Jotta positivismi voisi jatkua, monet asiat käännettiin nurinpäin. Annettiin jopa ymmärtää, että Euroopasta mennään hakemaan Suomeen ”eurooppalainen irtisanomissuoja”. Tiettävästi kukaan ei edes yrittänyt kertoa, mikä mekanismi sen Suomeen toisi.
Ja mistä tästä hössötyksestä lopulta käteen jäi?
Koko EU-kriittinen tila jätettiin populisteille. Enkä näin sanoessani tarkoita vain Soinia, sillä EU-positivistiemme silmissä lähes kaikki EU-epäily on ollut populismia jo 15 vuoden ajan. Itsekin olen sitä taakkaa kannettavaksi saanut, kun esimerkiksi joustoturvasta olen näkemyksiäni julkaissut.
Pieneen ivaan on aihetta: valta ja vastuu meni, mutta jäihän sentään positivismi.
Miten on, haluammeko edelleen jatkaa samalla tavalla?
uutiskirje 
