Ay-liikkeen maailmanjärjestön vuosiraportti:
Ainakin 76 ihmistä murhattiin viime vuoden aikana, koska he olivat olleet aktiivisesti mukana ammattiyhdistystoiminnassa.
Luku käy ilmi ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin vuosiraportista. Todellisuudessa murhattujen määrä saattaa olla raportin tietoja korkeampi, sillä lukuun on laskettu ainoastaan vahvistetut murhat, joiden motiivina on uhrin ay-aktivismi.
Raportissa varoitetaan tilanteen luultavasti synkkenevän entisestään maailmanlaajuisen talous- ja työllisyyskriisin vuoksi.
Jo vuosi 2008 oli ay-toiminnan kannalta surullinen. Myönteistä kehitystä ei juuri tapahtunut.
Ay-toiminnan rajoittamisen lisäksi maailmassa on edelleen monia maita, joissa työläisten järjestäytyminen on tyystin kielletty. Tällaisia ovat esimerkiksi Kiina, Vietnam, Kuuba ja Pohjois-Korea.
Hallitukset
vastuussa
Murhalukujen valossa ylivoimaisesti pahimmalta näyttää Kolumbiassa, jossa surmattiin viime vuonna 49 ammattiyhdistysaktiivia.
Murhien taustalla ovat epäilyjen mukaan oikeistolaiset puolisotilaalliset joukot, jotka jatkavat toimintaansa, vaikka ne on periaatteessa hajotettu. Kolumbian hallitus estää ryhmien toiminnan tutkimisen, koska ne tukevat hallitusta.
ITUCin raportin mukaan samankaltainen kuvio toistuu ympäri maailman. Ay-liikkeeseen kohdistuvasta väkivallasta vastuussa ovat hallitukset, jotka eivät pysty tai halua puuttua tilanteeseen.
– Monissa maissa poliittinen johto on sekaantunut ay-oikeuden loukkauksiin omien firmojensa kautta, lisää Hannu Ohvo, joka on Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtaja.
Keinottelua vapaa-
tuotantoalueilla
Maailmaa koettelevan talouskriisin seuraukset näkyivät ITUCin raportin mukaan erityisesti Afrikassa. Hallitukset käyttivät voimakeinoja vastauksena työläisten kapinointiin.
Yhteiskunnalliseen kaaokseen ajatuneessa Zimbabwessa tapettiin yksi ay-aktiivi ja kidutettiin monia muita. Naisia raiskattiin, kymmeniä hakattiin tai suljettiin vankilaan.
Varsinkin kehittyvien maiden työläisten ongelmana ovat niin sanotut vapaatuotantoalueet. Hallitukset perustavat verovapaita saarekkeita houkutellakseen maahan ulkomaista pääomaa. Verokeinottelun lisäksi näillä erityisvyöhykkeillä eivät yleensä päde myöskään ammattiyhdistysoikeudet.
– Tällaisia keinoja eivät käytä ainoastaan pienet taiwanilais- tai korealaisfirmat. Esimerkiksi Nokia teettää matkapuhelimiaan Intiassa tällaisella vapaatuotantoalueella, Ohvo muistuttaa.
Euroopallakin on
häpeäpilkkunsa
Vaikka ay-toiminta on vaarallisinta Euroopan ulkopuolella, eivät Eurooppa tai edes EU ole putipuhtaita. Talouskriisiä keppihevosenaan käyttävät yritykset ja niiden etuja ajavat poliitikot ovat esimerkiksi Ranskassa ja Belgiassa rajoittaneet lakko-oikeuksia.
Omilla säännöillään pelaavat työvoimaa vuokraavat yritykset ovat yleisiä myös teollistuneissa maissa. ITUCin raportissa todetaankin, että uudenlaiset työsuhteet vaikuttavat työntekijöiden perimmäisiin oikeuksiin.
Euroopanlaajuisesti 2 400 työntekijän raportoidaan saaneen viime vuonna potkut ammattiyhdistykseen kuulumisen vuoksi. Näistä tapauksista 2 000 on Turkista, mutta joukossa on myös erottamisia, jotka ovat tapahtuneet esimerkiksi Sveitsissä ja Isossa-Britanniassa.
Ay-oikeuden näkökulmasta Turkilla on vielä pitkä matka EU:n jäseneksi. Potkujen lisäksi ay-aktiivit ovat kohdanneet painostusta, ja poliisi tukahdutti väkivaltaisesti vuoden 2008 vappumielenosoitukset Istanbulissa.
– En ota kantaa Turkin EU-jäsenyyteen sinänsä, mutta nämä asiat on otettava keskusteluun, kun maan jäsenyyttä harkitaan, Ohvo painottaa.
lehti 