Vielä viime vuosituhannen lopulla toisteltiin yleisesti, että Suomi elää metsästä. Iskulause pitää enää vain osittain paikkansa. Ongelmissa oleva, kuihtuva metsäteollisuus ei ole enää Suomessa suurin teollisuudenala. Teknologiateollisuus on ottanut ykköspaikan. Sen osuus koko Suomen viennistä on noin 60 prosenttia, joten alan kehitysnäkymilläkin on erityisen suuri merkitys siihen, miten maa niin sanotusti makaa.
Tuoreen katsauksensa torstaina julkistanut Teknologiateollisuus ry arvioi, että vielä ei ole näkyvissä merkkejä kysynnän elpymisestä – pikemminkin päinvastoin. Toteutetut lomautukset ja irtisanomiset jatkuvat. Lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa muita kuin huonoja uutisia.
Vuoden alkupuoliskolla Teknologiateollisuus ry:n mukaan alan henkilöstö on Suomessa vähentynyt lähes 10 000:lla. Lisäksi noin 55 000 alan ihmistä oli lomautettuna. Tilanne on lohduton, sillä uudet tilaukset ovat vähentyneet huhti-kesäkuussa lähes 40 prosenttia viime vuoden vastaavasta ajasta.
Vajaat tilauskirjat merkitsevät sitä, että syksyn aikana osa lomautuksista muuttuu irtisanomisiksi eikä tuleva vuosikaan näytä yhtään sen paremmalta. Näillä näkymin pelättävissä on, että investointilama jatkuu vielä ensi vuodenkin yli.
Teknologiateollisuus jos mikä kärsii maailmanlaajuista taloustaantumasta. Luvut ovat armottomia. Siinä ei ole näinä aikoina mitään yllättävää, että ala huutaa valtiota apuun. Teknologiateollisuus haluaa energiaverotuksen alentamista. Se vaati verohelpotuksia myös tutkimus- ja kehitysinvestointeihin.
Teknologiateollisuuden mukaan sen tulevaisuus on kiinni siitä, miten ala pysyy mukana kehityksessä eli toimitusjohtaja Martti Mäenpään sanoin ”ainoa raaka-aineemme ovat innovaatiot”.
Näinä aikoina moni muukin pyytää valtiolta apua. Valtiovallan yksi tehtävä onkin antaa tukea, joka auttaa niin teknologiateollisuuden kuin muidenkin alojen lomautettujen kouluttamisessa ja osaamisen lisäämisessä.
Teknologiateollisuus neuvottelee heti alkusyksystä myös palkka- ja työehdoista kaikilla toimialoillaan. Neuvottelut keskeytyivät keväällä ja silloin sovun sanottiin olleen lähellä.
Työnantajapuoli on ajanut nollalinjaa tai jopa palkkojen alentamista sekä korostanut paikallisuuden entistä suurempaa merkitystä. Palkkahaarukka lieneekin nyt varsin kapea. Ihan helposti ei nollalinjaista ratkaisua kuitenkaan löydy, vaikka työntekijäpuolellakin tiedetään alan hankala markkinatilanne.
lehti 