Helsingin kaupunginteatteri, pieni näyttämö. Hardcore humppa. Koreografia: Harri Kuorelahti. Sävellys: Kimmo Pohjoinen. Skenografia: Antti Rehtijärvi. Äänisuunnittelu: Antero Mansikka. Näyttelijä: Leena Rapola. Tanssijat: Jenni-Elina Lehto, Kai Lähdesmäki, Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen, Mikko Lampinen, Satu Rekola.
Harri Kuorelahden Hardcore humppa ei ole yksinkertaista ja pureskelematta katsottavaa tanssia. Katkonainen ja rimpuileva kokonaisuus yltää välillä hyvinkin korkealle. Hardcore humpan yritys nostaa esille länsimaisen ihmisen läsnäolon puutetta onnistuu vaihtelevasti. Sykäyksittäin eteenpäin kulkeva Harcore humppa kyllä paljastaa elämämme alusta alkavan sirpaloitumisen sen loppuun saakka, mutta jää kuitenkin hieman vaillinaiseksi.
Irtonaisten sanojen kautta rakentuva todellisuus on varsin toimiva ratkaisu, mutta pitkä monologi lähes pysäyttää kaiken liikkeen, mutta mistään katsojan pysäyttämisestä tämän kohdalla ei voida puhua. Näyttelijä Leena Rapola selviytyy roolinsa vaatimasta tanssimisesta ja laulamisesta hyvin.
Harcore humpassa tanssi antaa tilaa Kimmo Pohjoisen musiikille ja musiikki tilaa tanssille, parhaissa kohdin näitä kahta elementtiä ei erota toisistaan.
Tanssijat tekevät tasaista työtä, Jenni- Elina Lehto, Inka Tiitinen, Satu Rekola, Kai Lähdesmäki, Valtteri Raekallio ja Mikko Lampinen pelaavat hienosti yhteen. Etenkin Jenni-Elina Lehdolla on sellaista ilmaisuvoimaa, jota katsoo lähes mykistyneenä. Kai Lähdesmäki puolestaan on hengästyttävän voimakas tanssija, joka pakottaa katsojan pysähtymään ja miettimään.
Antti Rehtijärven skenografia elää ja on upeaa katseltavaa. Valojen, varjojen ja videoiden avustuksella näyttämölle syntyy pysäyttävää draamaa.
Harcore humpan katsomisen jälkeen olo on hetken hämillinen jopa sekava. Teos on sen verran monitahoinen, että kestää aikansa ennen kuin se kokonaisuudessaan avautuu katsojan päässä.
lehti 