Vasemmistoälyköt Tieteiden talon paneelissa:
Tietokirja.fi-tapahtumassa Helsingin Tieteiden talolla 4.–5.9. ruodittiin monien muiden aiheiden ohella myös vasemmiston tilaa. Tutkija Tommi Uschanov (sit.), tutkimusjohtaja Ruurik Holm (vas.), ex-kansanedustaja Arja Alho (sd.) ja emeritusprofessori Antti Eskola (sit.) olivat historioitsija Jukka Relanderin (vihr.) vetämässä paneelissa yksimielisiä siitä, että vasemmistolle on edelleen tarvetta, vaikka nyt sillä meneekin huonosti.
Eskola kertoi, että hänet esitellään usein entisenä vasemmistolaisena. Tällöin hän korjaa olevansa entinen ja nykyinen vasemmistolainen.
– Yhteiskunnan perusrakenteet ovat entisellään. Pääomanomistajan etu menee kapitalismissa aina edelle. Osakkeen arvo on tärkeämpää kuin ihmisarvo. Vasemmistolaisuus on sitä, ettei hyväksy tätä ja sanoo sen avoimesti, Eskola määritteli.
Institutionaalisen vasemmiston nykytilan Eskola näki kehnona, erityisesti verrattuna hänen nuoruuteensa, 1960-lukuun. Kysymykseen, onko vasemmisto kriisissä, hän heitti vastakysymyksen:
– Onko Suomessa edes vasemmistoa, joka olisi kriisissä?
Systemaattista tutkimusta
1960-luvulla Eskola teki SKDL:n toimeksiannosta raportin SKDL 1960-luvun Suomessa. Hän päätti sen joukkoon suosituksia, joista viimeinen oli tutkijoille tehtävät toimeksiannot ja muu yhteistyö tiedemaailman kanssa.
– Onko vasemmistolla enää omaa tutkimustoimintaa? Onko esimerkiksi tehty tutkimusta siitä, miksi niin moni äänestää kokoomusta, kyseli Eskola nyt.
Tutkimustoimintaa on sentään elvytetty ainakin Ruurik Holmin edustamassa Vasemmistofoorumissa, pari vuotta sitten perustetussa Vasemmistoliittoa lähellä olevassa ajatushautomossa.
– Foorumin idea on tuoda systemaattista tutkimustoimintaa vasemmiston piiriin. Tuotimme viime vuonna kirjan Vasemmisto etsii työtä. Seuraavaksi on tulossa tutkimus immateriaalitaloudesta ja sitten punavihreydestä. Resurssit ovat kuitenkin pienet verrattuna valtaapitäviä lähellä oleviin tutkimuslaitoksiin, Holm kertoi.
Pääomia riittää Tanskassakin
Keskustelussa nähtiin vasemmiston keskeiseksi ongelmaksi se, että politiikan liikkumavara on kaventunut – tai pikemminkin, että sen sanotaan kaventuneen.
– On rajattu liikaa asioita politiikan ulkopuolelle. Politiikka ei enää kiinnosta poliitikkoja itseään kuten ennen, Uschanov sanoi.
Tämä ilmenee hänen mukaansa siinä, että poliitikot vetoavat erilaisiin välttämättömyyksiin ja jopa paheksuvat vaihtoehtojen esittäjiä ”asioiden ikävästä politisoinnista”.
– Politiikan liikkumavaran kapeneminen pitää korkealla abstraktiotasolla paikkansa, mutta sillä perustellaan asioita, joita sillä ei voi perustella. Esimerkiksi 28 prosentin tasaveroa pääomaverotuksessa pidetään välttämättömänä, jotta pääomat eivät karkaisi. Mutta niin lähellä kuin Tanskassa ylin pääomavero on 45 prosenttia. Silti siellä riittää pääomia, Uschanov muistutti.
Arja Alhon mukaan poliitikot, monet vasemmistolaiset mukaan lukien, suhtautuvat politiikkaan liian teknisesti. Kyky todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun on kadonnut.
– Nyt pitäisi puhua globaalista oikeudenmukaisuudesta ja kestävästä kehityksestä, mutta sitä emme tee, vaan ajatttelemme, että nämä ovat trendejä, joihin ei voi vaikuttaa.
Kohti kokoavaa projektia
Holm totesi nykykehityksen juurien olevan reaalisosialismin romahduksessa.
– Kuviteltiin, että päästään eroon reaalisosialismin painolastista, mutta historian trendien logiikan vuoksi myös länsimainen vasemmisto ajautui kriisiin. Tony Blair ja Gerhard Schröder omaksuivat vastustajiensa opit.
– Uusliberalistinen politiikka nielaistiin kaikkine karvoineen, säesti Arja Alho.
Holmin mukaan vasemmisto ei ole pystynyt muotoilemaan uutta projektia, joka saisi ihmiset mukaansa.
– Insituutioissa ei vielä ole ymmärretty sen tärkeyttä, että pitää luoda systemaattinen teoreettinen perusta. On selitettävä, mistä on kysymys ja miten päästään eteenpäin.
Holm uskoi kokoavan projektin mahdollisuuteen, joka yhdistäisi esimerkiksi prekariaattia, pienyrittäjiä, ympäristönsuojelijoita, työttömiä ja perinteistä teollisuustyöväestöä. Tällaista on visioinut myös Vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
Poliittiset marinadit
Teorian lisäksi panelistit korostivat ihmisten arkikokemusten kuuntelua. Eskola nosti esiin sanan ”kokemusasiantuntija”, jota käytetään mielisaaralassa potilaina olleista.
– Vasemmiston pitäisi kuunnella monenlaisia kokemusasiantuntijoita, esimerkiksi laitosvanhuksia ja heidän omaisiaan. Olisi hyvä mennä itsekin heidän joukkoonsa ja hankkia kokemusta.
– Tampereella Marjatta Stenius-Kaukonen on hoitanut tavallisten ihmisten asioita, yrittänyt auttaa ihmisiä pääsemään eläkkeelle ja avustanut erilaisten asiapapereiden teossa. Hänellä on katu-uskottavuutta, Eskola mainitsi.
Myös populismia tarvitaan, eikä populistisen retoriikan ja asioiden hallinnan välillä ole ristiriitaa, esitti Uschanov.
– Ensin on herätettävä ihmisten huomio ja sitten esitettävä kovat asia-argumentit, numerot ja tilastot.
Eskolan mukaan valtaapitävät poliitikot ovat kuin vanhentunutta lihaa marinoivat kauppiaat. Köyhien asemaa heikentävät ratkaisut marinoidaan kauniilla retoriikalla. Vihreätkin ovat hallituksessa marinadina, parantamassa imagoa.
– Vasemmistolla on sama ongelma: se mitä myydään on tyhjää, mutta se marinoidaan sillä, mitä Erkki Tuomioja kutsuu unelmahötöksi.
– Tarvitaan konkreettisia tavoitteita, jotka ovat tärkeitä ihmisten elämässä, Eskola painotti.
uutiskirje 